Tunnelma olympiakaukalossa on suorastaan riehakas. Pelaajat halailevat toisiaan kasvot syvässä virneessä. Suomi-poika on aidosti onnellinen.
Riemua, helpotusta, haikeutta. Ainakin kaikkea näitä.
Pienessä kuvassa kysymys on siitä, että leijonat juhlivat olympiapronssia – toki varsin kirkasta – mutta isossa kuvassa silmien eteen avautuu erittäin merkittävän aikakauden onnellinen loppu.
Ikämiesosasto Teemu Selänne, Saku Koivu, Kimmo Timonen, Jere Lehtinen, Ville Peltonen ja yllättäen OIli Jokinen. Tässä pitkä litania Suomi-kiekon legendoja, joiden komeat urat leijonapaidassa ovat käytännössä ohi.
Pelaajat otattavat itsestään vielä valokuvia omiin albumeihinsa. Legenda-ketju Lehtinen – S. Koivu – Lehtinen poseeraa tuolla. Lasse Kukkonen ottaa reppuselkään Antero Niittymäen, joka tennarit jalassa pokkaa pronssin.
Saku Koivu ottaa Suomen lipun harteilleen. Leijonat hyvästelevät vielä yleisön, jonka joukossa on yllättävän paljon sinivalkoisia sävyjä.
Onnellinen loppu
Kun pelaajia alkaa valua haastattelualueelle, virne kasvoilla ei ole häipynyt minnekään.
”Happy end – onnellinen loppu”, Selänne virnuilee.
”On ollut monenlaista turnausta ja 24 vuotta leijonakiekossa mukana. Tämä kroppa on saanut kokea aika paljon. On huikeaa, että saa voittaa viimeisen pelin”, Selänne jatkaa ja hyväilee komeaa olympiamitalia rintansa päällä.
Selänteen pelit Anaheim Ducksin NHL-joukkueessa jatkuvat vielä tämän kevään, mutta leijonan logo hänen pelipaidassaan on nyt menneisyyttä.
”Olen ylpeä ja ennen kaikkea kiitollinen, että olen saanut edustaa Suomea. Paras joukkue, missä itse olen ollut mukana, oli Torinossa, mutta finaalin häviäminen tekee siitä kokemuksesta vähän erilaisen kuin täällä. Kyllä nyt hymyilyttää, mutta silloin ei todellakaan.”
Kiitollisuutta, nostalgiaa
Selänne täyttää kesällä 40 vuotta, joten hän todella ansaitsee päästä nauttimaan leijonaeläkettä.
”Hienoja ihmisiä on ollut ympärillä paljon. Puhuin juuri Sakun ja Jeren kanssa, että yhtään päivää emme vaihtaisi pois. Pitkään tiehen mahtuu valtavat määrät nostalgiaa”, Selänne paketoi.
Selänne puhuu kiertelemättä ”vallan vaihdosta”, koska näinhän asia on on.
”Nuorille annetaan nyt tilaa, ja jokaisen pitää vain uskoa omiin vahvuuksiinsa. Joukkue- ja yhteishenki ovat edelleen niitä asioita, jotka Suomen kokoisessa jääkiekkomaassa toimivat jatkossakin.”
Selänteen Sirpa-vaimo ja heidän neljä yhteistä lasta katsoivat kisat paikan päältä leijonien toisesta ottelusta alkaen.
”Pojat vähän vitsailevat, että miten näin vanha mies jaksaa vielä heilua. Veera nyt ei muista tästä mitään, mutta hienoa, että hänkin oli paikalla”, neljän lapsen isä iloitsee.
Viiden prosentin Kimmo Timonen
Selänteen kanssa monet arvoturnaukset käynyt Kimmo Timonen jättää pienen pienen takaoven auki, josko hänet sittenkin vielä nähdään leijonissa.
”Katselen tietenkin uraa vuosi kerrallaan, mutta kyllä se saattoi olla tässä. Nyt tuntuu vahvasti siltä, että on aika jättää nämä kaukalot nuoremmille. Sellaisella viiden prosentin todennäköisyydellä pelejä maajoukkueessa voi vielä olla edessä”, maaliskuun 18. päivänä 35 vuotta täyttävä Timonen aprikoi.
”Minulla on kolme lasta, ikää kohta 35, joten 3–4 viikon leiritykset MM-kisoihin eivät ehkä ole minun juttuni. Nyt on mahdollisuus ajaa lisää nuoria pelaajia sisään”, Philadelphia Flyersiä edustava Timonen jatkaa.
Leijonajoukkueen pronssijuhlat jäivät lyhyeksi, sillä jo sunnuntaiaamuna Vancouverin aikaa, ensimmäiset pelaajat lähtivät omiin osoitteisiinsa eri puolille Pohjois-Amerikkaa. NHL nimittäin jatkuu heti maanantaina Denverissä ottelulla Colorado–Detroit.
”Pääsemme seuran omistajan yksityiskoneella maanantaina suoraan Philadelphiaan. Mukaan oman perheen lisäksi tulevat myös seurakaverit Mike Richards (Kanada) ja Chris Pronger (Kanada)”, Timonen kertoo.
”Tiistaina Tampa, keskiviikkona Florida, perjantaina Buffalo, ja sunnuntaina kotona Toronto. Että tällaista ohjelmaa on edessä”, Timonen puhaltelee, mutta nauraa päälle.
NHL-pelaajan arki on rankkaa, mutta selvästi myös antoisaa.