Liikunta kuuluu suomalaiseen identiteettiin. Meillä on vahva perinne hiihtämisessä, vaeltamisessa ja metsässä liikkumisessa. Tänä päivänä liikunta on erityisen trendikästä, mutta siitä huolimatta useat suomalaiset liikkuvat edelleen liian vähän.
Meillä on kaksi ääripäätä: niitä, jotka liikkuvat yhä enemmän ja enemmän, ja toisaalta niitä, jotka eivät liiku ollenkaan. Kuntoliikuntaa harrastavien määrä on kasvanut, mutta samaan aikaan kasvaa myös niiden määrä, jotka eivät liiku juuri lainkaan: heitä on jopa neljännes suomalaisista. Liikkumattomuus näkyy myös sairastavuuden kasvuna ja yhteiskunnan kustannusten nousuna.
Vastuu omasta liikkumisesta on tietenkin jokaisella itsellään, sitä ei voi ulkoistaa kenellekään muulle. Jokainen ihminen on sen arvoinen, että nostaa oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa tärkeysjärjestyksessä korkealle. Se vaikuttaa koko elämään ja samalla myös läheisten hyvinvointiin – vähän kuin lentokoneessa: happinaamari ensin omille kasvoille ja sitten vasta voidaan auttaa muita.
Jos kunto on päässyt rapistumaan, aloittamisen kynnys saattaa olla korkea, mutta askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle kannattaa. Liikunnalla voi saada tuloksia ja hyötyjä hyvinkin nopeasti – on mahtavaa, mihin kaikkeen ihmiskeho pystyy!
Liikunta vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti: niin fyysinen kuin psyykkinenkin hyvinvointi kohenee. Lisäksi liikkuminen luo mielihyvän tunteen, jonka haluaa kokea yhä uudelleen. Siitä syntyy positiivinen kierre, joka saa jatkamaan liikuntaa.
Liikkua ei voi varastoon, joten säännöllisyys on tärkeää. Tutkimukset osoittavat, että lyhyemmätkin suoritukset edistävät terveyttä, kunhan päivän aikana liikkuu tarpeeksi. Suomalaisia liikuntasuosituksia ollaankin muuttamassa lähiaikoina – tarkoituksena on nimenomaan innostaa ja rohkaista vähän liikkuvia.
Jotta liikkumattomuutta voidaan vähentää, tarvitaan myös matalan kynnyksen liikuntapaikkoja, joissa on helppoa ja mukavaa käydä harrastamassa liikuntaa. Liikkuminen on mitä suurimmassa määrin sosiaalinen tapahtuma. Meillä ihmisillä on sisäänrakennettu tarve yhteisöllisyyteen, joka syntyy ikään kuin itsestään vaikkapa treenatessa kuntosalilla, osana samanhenkistä porukkaa.
Liikunnallista alkavaa kesäaikaa!