Nuoret: Valkean ke­sä­ka­tu on nuorten mie­les­tä tur­val­li­nen, vaikka siellä ta­pah­tuu ikä­viä­kin asioita

Juhlapyhät: Miksi he­la­tors­tai­ta vie­te­tään?

Hannu käs­kyt­ti Loiria

Oululaistaustainen Hannu Pikkarainen on Suomen tämän hetken menestyksekkäimpiä pop-musiikin tuottajia.

Hannu Pikkarainen on tuottanut monia menestysartisteja, mutta nyt on aika tehdä omaa musiikkia.
Hannu Pikkarainen on tuottanut monia menestysartisteja, mutta nyt on aika tehdä omaa musiikkia.
Kuva: Petri Puromies

Oululaistaustainen Hannu Pikkarainen on Suomen tämän hetken menestyksekkäimpiä pop-musiikin tuottajia. Pekka Ruuskan ja Aki Sirkesalon luottomiehenä kannuksensa hankkinut muusikko on jälleen pysytellyt listoilla tuotettuaan Vesa-Matti Loirin valtaviksi hiteiksi nousseet albumit Ivalo ja Inari. Multi-instrumentalistina arvostettu Pikkarainen soitti myös levyjen kaikki instrumentit.

Kaikki alkoi 1970-luvulla Kemin Karihaarassa kun isoveljen bändistä inspiroitunut Pikkarainen viritteli saunan lauteille kattiloista ensimmäistä rumpusettiään. Kaikki äidin kapustat olivat hakkaamisesta päreinä.

Kun Pikkaraiset muuttivat Ouluun, musiikkiopinnoille olivat paremmat edellytykset.

"Pohjankartanon musiikkiyläaste avasi ovia klassiseen musaan. Minulla oli pakollisena aineena klassinen kitara, mitä vastaan finninaamainen jätkä tietenkin kapinoi. Se oli tosi hyvää pohjakoulutusta", hän myöntää jälkikäteen.

Teorian hallinta onkin mahdollistanut mutkattoman kommunikoinnin muusikoiden kanssa, tuottaja selittää, mutta lisää, että liiallinen teoretisointi voi olla myös sudenkuoppa. "On hyvä hallita teoriaa, mutta se pitää pystyä unohtamaan. Asioita alkaa helposti teoretisoimaan."

Uutta artistia tuottaessaan Pikkarainen kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja koettaa löytää jokaisesta sen persoonalliseksi tekevän virheen. "Artistissa pitää olla jotakin inhimillistä. Piirre on tärkeä, vaikka joku voi pitää sitä virheenä tai mokana."

Varsinaista metodia mies ei käytä, mutta ennen käytännön työtä täytyy olla käsitys lopputuloksesta. "Aivotyö täytyy olla aina jo tehtynä. Sitten joskus käykin niin, että työ lähtee ihan toiseen suuntaan. Se toimiikin näin, wau, mahtavaa!"

Kun Pikkarainen sai tehtäväkseen tuottaa Loiria oli kynnys korkealla.

"Ajattelin, että enhän minä, joku Pikkarainen Oulusta, voi sanoa Loirille että laula näin. Musiikkiin keskittyminen auttoi löytämään yhteisen kielen. Vesku on loistava huilisti, ja hän puhuu myös muusikkojen kieltä täysin sujuvasti. Vesku sanoi aina, mihin päin lähdetään viemään."

Pikkarainen laski sävellajit niin alas kuin pystyi ja pyysi Loiria laulamaan mahdollisimman vähän. "Olin aina tiennyt, että Vesku pystyy laulamaan suoraan sydänlihasta. Se tunteen taso on niin voimakas. Nyt hän teki sen saman jutun, mutta pienemmin ja matalammalta. Musikaalisena ja taiteellisena ihmisenä hän löysi oleellisen", Pikkarianen luonnehtii.

Inaria varten Pikkarainen ja Loiri kuuntelivat satoja kappaleita, joista 13 valikoitui levylle. Miehet luottivat vaistoihinsa ja hakivat Loirin äänelle sopivaa tekstiä sekä muotoa.

Pikkaraisen mielestä levylle valitut Kauko Röyhkän Talo meren rannalla ja J. Karjalaisen Keihäänkärki ovat alkuperäisinä versioina ylittämättömiä. Siksi oli tärkeää viedä uudet versiot tarpeeksi kauaksi alkuperäisistä.

Kolmatta osaa sopii menestyksien perään odottaa.

"Vesku itse oli sitä mieltä että tehdään trilogia", kertoo Pikkarainen. Mikä se kolmas olisi? Ivalo, InariÊ6;ja Angeli? Vai Sevettijärvi?

Nyt Pikkarainen kuitenkin keskittyy keväällä ilmestyvään omaan levynsä. Tuottelias säveltäjä saa viimein oman äänensä kuuluville.

Oulussa on sekä hevillä että reggaella omat leirinsä. Pikkarainen lukeutuu jälkimmäiseen.

"Varsinkin pimeinä iltoina, kun lunta ei ole maassa, kaipaan musiikilta valoa. Viime aikoina olenkin kuunnellut paljon The Wailersia. Joku musiikki saattaa syödä energiaa, mutta reggae ei vie vaan antaa", hevikaupungin kasvatti pohtii.