Rovaniemeläinen Tulenkantajat toi suomalaiseen hip hopiin uusia tuulia pohjoisella murteella sekä osaavan kokoonpanon ilmavalla live-soitolla. Kolmen albumin - Tulenkantajat (2001), Teillä laki, meillä laulu (2002), Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti (2003) - jälkeen yhtyeen mc:t Hannibal ja Soppa päättivät jatkaa hip hopin työstämistä duona.
"Alkoi tuntua, että Tulenkantajissa oli liian monta kokkia keittoa kokkaamassa. Sopan kanssa on tehty hommia kauan, kirjoitin hänelle aikoinaan ensimmäiset lyriikat, joista hän innostui ja alkoi kirjoittaa itsekin. Yhteistyö on toiminut, vaikka onhan aina joskus heikkojakin hetkiä, mutta niin se vain menee", sanoo Hannibal.
Tulenkantajat paukutti rollofunkiaan suurella kokoonpanolla perinteisin rockinstrumentein. Dj:n ja satunnaisesti kolmannen mc:n kanssa keikoilla kiertävät Hannibal ja Soppa soivat musiikillisesti Tulenkantajia selvästi perinteikkäämpänä hip hopina.
"Onhan se tavallaan köyhempää, kun ei tapahdu lavalla niin paljon, mutta on asiassa hyvätkin puolensa. Roudaus on helpottunut ja oma tontti on täysin selvä. Ihan mukavaa vaihtelua olla dj:n kanssa kiertueella", sanoo Rovaniemeltä tamperelaistunut Hannibal.
Köyhyyttä ja päihteitä
Äskettäin ensilevynsä julkaisseet Hannibal ja Soppa räppäävät Pahat viinit -levyllä rahattomuudesta siinä määrin, että persaukisuuden voi sanoa olevan albumin kantava teema. Edes uusi pieni kokoonpano ei siis vapauta artistia köyhyydestä, vaikka suita on vähemmän ruokittavana?
"Kyllä se hetkittäin aina helpottaa. Mutta eipä tässä vieläkään Rolls Roycea voi ostaa", hymähtää Hannibal.
Toinen Hannibal & Sopan ensilevyllä huolellisesti käsitelty aihe ovat päihteet ja niiden käytöstä aiheutuvat seuraukset. Samoja aihetta pyöriteltiin ahkerasti jo Tulenkantajien kappaleissa. Pohjoiselta kuulostavaa ahistusta, vaikeuksia, liskojen öitä.
"Jos ei voi peilille nauraa, niin mille sitten", Hannibal kysyy ja myöntää todeksi ajatuksen, että teksteissä on puolet totta, puolet petäjäistä.
"Kuvaus suomalaisesta miehestä, loppupeleissä samasta ideasta kuin mistä Irwin lauloi aikoinaan. Ajat ovat muuttuneet, ehkä päihteetkin, mutta suomalainen mies voi olla edelleen yhtä surkimus kuin ennen", tietää Hannibal.
Miestä tutkimassa
Värikkään hip hop -elämän pyörteissä sattuu ja tapahtuu, ja suhteet läheisiin voivat joutua koetukselle. Pahat viinit -albumilla muutetaan pois kotipaikkakunnalta tuottamasta häpeää vanhemmille, mutta toisaalta isä on viime kädessä se, joka pelastaa reissussa rähjääntyneen räppärin pulasta.
"Suomalaista miestä käsitellään myös Ei toivotut lapset -nimisessä projektissamme, jonka tekeillä olevalla levyllä teemana on isä-poika-suhde."
Jo 1990-luvun loppupuolelta itsensä hip hopin "puoliammattilaisena" elättänyt Hannibal pohtii levyllä henkilökohtaista tulevaisuuttaan. Kysymys kuuluu, pystyykö vanhemmalla iällä enää sopeutumaan elämään koulun penkillä.
"Joskus tulee mieleen, että olisiko pitänyt tulla autot, rahat, muijat ja jalokivet, ettei tarvitsisi tehdä enää koskaan tehdä töitä. Mutta eihän nämä hommat niin mene, eikä kukaan järkevä ihminen tietenkään niin edes luule. Jos haluaa sille linjalle lähteä, pitäisi tehdä aikamoisia Markoolio-temppuja, ja kuka haluaa olla Suomen Markoolio", kysyy Hannibal aiheellisesti.
