Jopas tuli erikoinen neuvo mieheltä, joka juhlii 60-vuotispäiviään suomalaisen politiikan huipulla. Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sanoo tutulla pokerinaamallaan, että parikymppisen pitää elää eikä tulla sinne missä hän on: ammattimaisesti politiikkaan.
-- En tekisi itse kaksikymppisenä enkä suosittelisi kenellekään sitä valintaa, että uraksi tulee politiikka. Siinä jää elämä vieraaksi. Tarkoitan sitä elämää, joka useimmilla ihmisillä vastuineen, velvoitteineen ja vapauksineen on, Niinistö sanoo.
Onko Niinistö tosissaan? Kyllä kai, sillä hän muistuttaa vielä erikseen, että tuli itsekin politiikkaan vasta lähellä neljääkymppiä. Olkoon Niinistön ura sitten esimerkkinä nuorille, että vähän vanhempanakin ehtii: parissakymmenessä politiikassa vietetyssä vuodessa Sauli Niinistö, tuo juristi Salosta, on päässyt muun muassa oikeus- ja valtiovarainministeriksi, kokoomuksen puheenjohtajaksi, ja lopulta viime eduskuntavaaleissa tuli suurin koskaan Suomessa saatu äänimäärä, yli 60 000 ääntä.
Presidentin valta ulkopolitiikassa saisi säilyä
Kotimaista politiikkaa kuohutti viime viikolla sisäministeriön kansliapäällikkönimitys, jossa presidentti Tarja Halonen osoitti hallitukselle kaapin paikan nimittämällä virkaan Ritva Viljasen. Hallitus oli yksimielisesti uuden ehdokkaan, pääjohtaja Ilkka Laitisen kannalla. Heti nimityksen jälkeen alkoi varsinkin kokoomusnurkista huutelu, että presidentin valtaoikeuksia pitää rajoittaa. Niinistökin tekisi sen, mutta vain osittain, ja katsoisi koko perustuslakia saman tien.´
-- Vakavasti varoittaisin siitä, että valtaoikeuksiin tehdään muutoksia hetken tunnekuohuissa, yksittäisten tapahtumien pohjalta. Ei perustuslaki ole mitään palapeliä. Perustuslain systemaattinen tarkastelu pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, sillä muuten kokonaisuus tulee katoamaan.
Presidentin oikeutta nimittää myös ministeriöiden kansliapäälliköt Niinistö pitää jonkinlaisena muinaisjäänteenä, jota voisi tarkistaa. Ulkoasiain- ja puolustushallinnon nimitykset voisi kuitenkin hänen mielestään pitää ennallaan, sillä niillä saroilla presidentillä on yhä paljon valtaa. Ja sietää kuulemma olla tulevaisuudessakin.
-- Presidentin ulkopoliittisia valtaoikeuksia ei pidä kaventaa. Kantani perustuu kansanvaltaan. On mahdotonta käsittää, että kansalta vietäisiin sen mielestä tärkein vaikutuskanava pois. Yli 300 000 ihmistä enemmän äänestää presidentinvaaleissa kuin muissa vaaleissa -- miksi ne vaalit, joissa kansa todella tulee uurnille, nollattaisiin.
Se, mistä ei voida puhua
Tässä haastattelussa vaietaan siitä, mistä ei voida puhua, eli ei kysytä mitään Niinistön presidenttisuunnitelmista, koska hän on järjestelmällisesti kieltäytynyt vastaamasta aiheeseen mitään.
-- Sepä hyvä, että siitä ei nyt kysytä. Minun on ihan turha vastata niihin presidenttiuteluihin yhtään mitään siksi, että keväällä 1999 minulla oli kuusi haastattelua, joissa totesin, että en ole lähdössä vaaleihin. Sain sitten sen silmilleni, että vetkuttelin asian kanssa. Olen menettänyt toivoni vastata siihen kysymykseen, kun mitään vastausta ei kuitenkaan uskota! Vain yksi vastaus kelpaa, ja sitä kun minä en voi antaa, Niinistö sanoo, ja jatkaa taukoa pitämättä aiheesta, josta ei pitänyt edes puhua:
-- Paljon kiusallisempaa on se, että kaikki mitä tässä talossa (eduskunnassa) teen, tulkitaan presidenttipeliksi, ja se tekee aika vaikeaksi saada täällä aikaan mitään erityisempää. Jossain määrin se loukkaakin. Toimin ihan riippumatta siitä, mikä tulevaisuuteni on.