Millainen on vanha metsä, joka tulee suojella? Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) ja maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) kertoivat tiistaina, miten hallitus määrittelee vanhat metsät niiden suojelupäätöksiä varten.
Pääkriteereitä on kaksi: puuston ikä sekä kuolleen puun eli lahopuiden määrä. Vanhan havumetsän on oltava pohjoisessa 160–200 -vuotta, Oulun alapuolisessa Suomessa yli 140-vuotista. Vanhalla suojeltavalla lehtimetsällä pitää olla ikää pohjoisessa vähintään 140 vuotta ja etelässä vähintään 100 vuotta.
Ministereiden tiedotustilaisuuden jälkeen ympäristö- ja luonnonsuojeluväki tyrmistyi. Heidän julkisuuteen tuotujen pääväitteidensä mukaan suojeltavat vanhat metsät aiotaan määritellä nyt niin tiukasti, ettei Etelä-Suomesta löydy suojeltavia kohteita.
Kalajokisen Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Hanna Halmeenpään mielestä vanhat metsät uhkaavat huveta olemattomiin, jos niitä suojellaan esitettyjen kriteereiden mukaisesti.
Oppositiopoliitikot moittivat esitystä umpipoliittiseksi päätökseksi, jolla saadaan säilytettyä vain "satumetsiä", kuten SDP:n kansanedustaja Pinja Perholehto totesi Ylen haastattelussa. Oululaisen kansanedustajan ja ympäristövaliokunnan puheenjohtajan Jenni Pitkon (vihr.) mielestä hallitus unohtaa tiedepohjaiset kriteerit ja jättää ekologiset sitoumukset toisarvoisiksi yksityismetsien omaisuudensuojan nimissä.
Hallituksen esitysluonnos vanhojen metsien suojelemiseksi myöhästyi aiotusta kahden ministeriön kädenväännössä. Korkeat ikäkriteerit vanhojen metsien määrittelemiseksi perustuivat lopulta maa- ja metsätalousministeriön kantaan.
Vanhojen metsien suojelu koskee Suomessa valtion eli Metsähallituksen hallinnoimia metsiä pääosin Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Yksityismetsissä suojelua sovelletaan mahdollisesti noin 600 000 metsänomistajan metsiin.
Sari Essayh huomautti tiedotustilaisuudessa, että kriteereissä on otettu huomioon yksityisten metsäomistajien näkökulma. Yksityismetsien suojelu perustuu jatkossakin niiden omistajien vapaaehtoisuuteen.
Vastakkainasettelu hakkuiden ja suojelun välillä tuntuu leimaavan metsäkeskustelua ikuisesti. Vanhoihin juoksuhautoihin ei tarvitsisi Suomessa kuitenkaan juuttua, sillä metsää on mahdollista saada riittämään niin teollisuuden tarpeisiin kuin suojeluun. Hoidettujen metsien talouskäyttö on mahdollista luonnonsuojelun sekä virkistyskäytön rinnalla.
Vanhojen metsien suojelutavoite perustuu EU:n biodiversiteettistrategiaan. EU:n tavoitteena on pysäyttää luontokato, josta tutkimus on osoittanut hälyttäviä tietoja. Jäsenmaiden tulee etsiä sekä suojella vanhat ja luonnontilaiset metsänsä vuoteen 2029 mennessä.
Metsäpolitiikan eri osapuolten näkemyseroista huolimatta Suomessa ollaan aika lailla yksimielisiä metsien monimuotoisuuden tarpeellisuudesta. Siksi on myönteistä, että suojelussa päästään edes jotenkin eteenpäin.