Politiikan arki kiihtyy täysille tämänpäiväisten valtiopäivien avajaisten jälkeen. Kotimaan politiikan täyttävät tänä keväänä poikkeuksellisen painavat kysymykset. Hallituksen on yritettävä runnoa vaikeita päätöksiä läpi mahdollisimman pian, jotta se pysyisi itse itselleen asettamissaan tavoitteissa ja aikataulussa.
Viimeistään loppuvuonna painetta alkavat aiheuttaa jo vuoden 2017 huhtikuun kunnallisvaalit. Jos hallituspuolueilla ei ole näyttää merkittäviä saavutuksia, se näkyy väistämättä niiden kunnallisvaalituloksissa.
Iso merkitys on nyt sillä, saavatko työnantajien EK ja palkansaajakeskusjärjestöt neuvotelluksi sellaisen työmarkkinaratkaisun, jonka hallitus uskoo kohentavan osaltaan Suomen kilpailukykyä.
Sipilä teki sunnuntaina viisaan liikkeen kertoessaan, että hallitus jäädyttää toistaiseksi pakkolaeiksikin kutsutun kilpailukykypaketin valmistelun. Se korvensi pahasti mieliä palkansaajaleirissä. Ilmoituksellaan Sipilä nappasi myös merkittävän lyömäaseen oppositiolta.
Olisi pettymys, jos sopua ei synny muutaman viikon sisällä, sillä työnantajaleiri tuntuu arvioineen uudelleen ne haitat, joita ”pakkolakien” voimaantulo aiheuttaisi.
Niin sanottu yhteiskuntasopimus vahvistaisi olennaisesti Sipilän hallituksen uskottavuutta. Ja jos sopimus alkaisi osaltaan todella tukea Suomen kilpailukykyä ja kansantaloutta, se sataisi suoraan hallituksen kannatuslaariin vaalikauden lopulla. Sopimus olisi kuitenkin vasta ensimmäinen osa hallituksen tavoittelemasta kilpailukykyloikasta.
Jos työmarkkinasopu kaatuu, hallitus tuo eduskuntaan kilpailukykypaketiksi nimetyt lait. Ahtaimmassa saumassa hallituspuolueista olisi silloin perussuomalaiset, joka jo nyt kärsii kannatuksen takaisinvirtauksesta SDP:hen.
Nimenomaan perussuomalaisten sisäiset paineet kasvavat myös, jos hallitus päätyy kevätkaudella tekemään uusia, mittaluokaltaan satojenmiljoonien kokoisia lisäsäästöjä. Säästöt näyttävät nyt jopa todennäköisiltä. Niitä olisi vaikea toteuttaa niin, etteivät ne osuisi myös pienituloisiin.
Hallituksen lujuutta koettelee todennäköisesti vielä myös sote-uudistus, josta on nyt valmiina vain marraskuussa kokoon runnottu runko. Levällään ovat sen sijaan koko rahoitus ja osittain aluejakokin.
Vaikka hallitus selättäisi sen päätösvallassa olevat keskeiset ongelmat, sen työn vaikeusastetta lisää kaksi asiaa, joihin se ei voi vaikuttaa: maailmantalouden kehitys ja turvapaikanhakijat. Maailmantalouden näkymiä tummentaa nyt ennen kaikkea Kiinan epävarma talouskehitys.
Turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten tuloa Eurooppaan ei ole tähän mennessä kyetty jarruttamaan millään purevalla keinolla. Kevät saattaa aiheuttaa uuden vyöryn maanosan rajoilla.
Suomen kannalta olennaista on silloin se, kuinka suuri osa tulijoista päätyy tänne asti. Oma lukunsa on Suomen itäraja. Jos se alkaisi tihkumisen sijasta vuotaa, ongelmia olisi luvassa rutkasti lisää.
Pääkirjoitus