Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Oulun Juhlaviikot Ekstroissa oli mukana Flow-sirkukseen kuuluva Salla Hakanpään Pinta. Olin viimeksi nähnyt live-akrobatiaa pikkutyttönä, kun sirkus saapui kotipaikkakunnalleni. Olin aistivinani Valve-salissa sirkuksen tuoksunkin.
Nykysirkus olikin jotain ihan muuta – sen tiesi jo hienovaraisesti rakennetusta alusta. Lavalla oli vain tyttö ja köysi. Pelkistetyn lavastuksen elementit - köysi, valo, varjot ja vesi - olivat tehokas yhdistelmä. Oli kuin köydelläkin olisi ollut oma persoona, ja sille oli annettu paljon tilaa.
Salla Hakanpään liikkuminen oli vaivatonta ja sulavaa. Pidin myös ilmeistä, miten hän tarkkaili köyttä ja mietti, mitä alkaisi sillä tekemään. Kun Hakanpää oli tutustunut köyden kanssa, alkoi leikittely. Näytti siltä, että itsepäinen köysi piti kesyttää ennenkuin sen kanssa pystyi yhteistyöhön.
On käsittämätöntä, miten luovasti ja taitavasti joku voi käyttää pelkkää köydenpätkää.
Esityksen puolivälissä tunnelma vaihtui. Lähelläni istuneen pikkutytön ilme oli näkemisen arvoinen, kun hänkin huomasi lattialle yhtäkkiä ilmestyneen veden. Vesi oli huikea lisä ilma-akrobatiaan. Vesi pärskähteli Hakanpään luistellessa sen pinnalla. Vedestä heijastuva peilikuva ja mustaan verhoon heijastuva veden väreily olivat kaunista katseltavaa. Verho itsessään oli kuin suuri taideteos.
Strobovalojen välke, palosireenin kaltainen äänimaisema ja välähdykset korkealla köydessä roikkuvasta sirosta tytöstä oli vaikuttava lopetus. Loppuhuipennuksen kesto oli juuri sen pituinen, että sitä jäi kaipaamaan lisää.
Kokonaisuus oli hurmaava.
