Viime vuosikymmenen alussa aluepolitiikan tavoitteeksi asetettiin alueiden päätösvallan vahvistaminen. Tavoite kärsi haaksirikon. Maaseutukuntien ahdinkoa lisäsi se, että valtion työpaikkojen määrä romahti maakunnissa 1990-luvulla. Esimerkiksi Etelä-Karjalan, Kainuun ja Lapin työpaikoista katosi puolet.
Osa työpaikkojen vähennyksistä selittyy yksityistämisillä. Esimerkiksi posti- ja telelaitoksen myötä katosi suuri joukko valtion väkeä. Tilalle tosin tuli yksityistä työvoimaa, mutta se ei korvannut menetystä. Työpaikkoja ovat leikanneet myös metsähallitus, tiehallinto, rajavartiosto, tulli, poliisi, VR ja verohallinto. Näiden tilalle ei ole saatu yksityispuolen töitä.
Suuri osa maaseutukuntien menettämistä työpaikoista kuitenkin siirtyi keskushallintoon pääkaupunkiseudulle, joka muutenkin kipristelee muuttoliikkeen synnyttämissä kivuissa. Nyt ministeriöissä valmistellaan siirtoja takaisin alueelle. Työtä johtaa valtiosihteeri Rauno Saari, jonka mukaan vielä tämä hallitus saa luettelon ministeriöiden tehtävistä, jotka voitaisiin siirtää aluehallintoon. Kyse on tehtävistä, jotka kuuluvat alueille, mutta jotka viime vuosikymmenellä hilautuivat ministeriöihin.
Täyskäännöstä hajasijoituspolitiikassa tosiaan tarvitaan. Kehnosti pärjäävillä alueilla ei ole julkista valtaa pehmentämässä laskua. Kaiken huipuksi kehitys uhkaa jatkua, puheista ja suunnitelmista huolimatta. Valtion toimintoja supistetaan yhä tai siirretään pois maakunnasta.
Viimeisten kahden vuoden aikana on tehty vajaan kymmenen yksikön alueellistamispäätökset. Vaikutukset eivät kuitenkaan vielä näy alueilla. Vastaisuudessa siirtoja voidaan toteuttaa suurikin määrä.
Hajasijoituksella on edelleen huono maine. Ihmiset eivät mielellään muuta pääkaupunkiseudulta "jonnekin korpeen" työn perässä. Jatkossa aiotaankin toimia toisin. Puolet ministeriöiden vakinaisesta henkilökunnasta jää eläkkeellä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Vapautuvia vakansseja voidaan siirtää ja perustaa muualle, jos aikaa sopeutumiseen on riittävästi ja henkilöstöpolitiikka kunnossa.
Ja jos muuttajia ei ole, ammattitaitoista väkeä on muuallakin kuin Helsingissä.
Myös uusia toimintayksiköitä maakuntiin pitää harkita. Valtionhallinnonkin asioita voidaan ratkaista muualla kuin Helsingissä, jos ministeriöt luovuttavat päätös- ja rahavaltaa alueiden hyväksi. Tähänastiset kokemukset eivät ole rohkaisevia: ministeriöt eivät hevin luovu vallastaan. Toivotaan, että hallitus on tosissaan ja etteivät suunnitelmat jää puheiksi vaalien alla.
paakirjoitus@kaleva.fi