Joukkoliikenne: Oulun jouk­ko­lii­ken­teen linjat siir­ty­vät pois OTP:lta ensi vii­kol­la, lii­ken­tees­sä voi olla häi­riöi­tä

Uimavedet: Katso Kalevan ui­ma­ran­ta­ko­nees­ta, kuinka puhdas vesi lä­hi­ran­nal­la­si on

Hai­luo­don vanhan pap­pi­lan tik­ku­röi­jy­pii­ris­sä syntyy sil­mu­koi­ta menneen ja ny­kyi­sen välille

Hailuodon vanhassa pappilassa pappilassa kokoontuu tikkuröijypiiri.

Tikkuröijypiirin Heli Piekkola (vas.), Pirkko Mattila, Raija Smed ja pappilan emäntä Anne-Maria Haapala neulovat pappilan salissa. Liisa Iljana on neulonut luotolaisen nopeimmillaan kahdessa viikossa ja päivässä.
Liisa Iljana on neulonut luotolaisen nopeimmillaan kahdessa viikossa ja päivässä.
Tikkuröijypiirin Heli Piekkola (vas.), Pirkko Mattila, Raija Smed ja pappilan emäntä Anne-Maria Haapala neulovat pappilan salissa.
Tikkuröijypiirin Heli Piekkola (vas.), Pirkko Mattila, Raija Smed ja pappilan emäntä Anne-Maria Haapala neulovat pappilan salissa.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Juttu on julkaistu Kalevassa 6.4.2016.

Suosiotaan kasvattaneelle perinneneuleelle halutaan mallisuoja.

Hailuodon vanhan pappilan täydessä pihassa meinaa tulla parkkeerausongelma. Kun se saadaan ratkaistua, talon isäntä Timo Juntunen ohjaa vieraat sulavasti lasikuistin läpi pappilan saliin, jossa kyläläiset ovat aloittelemassa tikkuröijypiiriä. Puikot kilisevät kerran kuussa, kun porukalla neulotaan saaren perinteisiä kalastajaneuleita, tikkuröijyjä eli luotolaisia.

1900-luvun alun salissa tehdään nyt samoja asioita, mitä on tehty ennenkin: kokoonnutaan yhteen, kahvitellaan ja neulotaan. Aikana ennen pyöröpuikkoja luotolainen tehtiin kymmenellä sukkapuikolla, hailuotolaisittain tikulla. Siitä tikkuröijy-nimi. ”Kymmenellä tikulla miestä myöten”, todettiin tiettävästi työtapaan viitaten.

Taito uhkasi välillä hiipua

Perinne voi hyvin, kiitos tikkuröijypiirin, jonka pappilan emäntä Anne-Maria Haapala perusti pari vuotta sitten yhdessä tekstiilityönopettaja Auli Sipolan kanssa. Jo ensimmäiseen tapaamiseen tuli 30 ihmistä, mikä ylitti odotukset.

Nyt luotolaisen teon saloja ratkotaan yhdessä tekemällä. Välillä taito uhkasi jo hiipua, kun tekijöitä oli vain muutama.

– Moni nuori on innostunut tästä, ja taito on elpynyt kiitettävästi, iloitsee luotolaisia myös myyntiin käsityöläisten Luovon Puojiin neulova Liisa Iljana.

Neulemalli on innostuksen myötä saanut myös uusia versioita, sillä se on mukautunut jopa koiran mantteleiksi ja moderneiksi villableisereiksi.

Uusi innostus on saanut Hailuoto-seuran pohtimaan mallisuojan asettamista luotolaiselle. Se rajoittaisi esimerkiksi tuotteen kaupallista hyödyntämistä.

Aikaisempaa neulomiskokemusta luotolaisen tekoon ei välttämättä tarvita, konkarit vakuuttavat. Porukan ainoalle neulovalle miehelle, Asko Heikuralle, neulominen opetettiin silmukoiden luonnista lähtien.

– Onneksi minulla oli hyviä opettajia, Heikura huokaa.

Ensimmäistä luotolaistaan Heikura teki sinnikkäästi kaksi vuotta. Nyt pappilan pannukahveja hörppii tyytyväinen mies.

– En ole tätä paljoa raskinut pitää, Heikura kertoo esitellessään neuletyön mestarinäytettään.

Jälki on siistiä ja napakkaa. Ensikertalaisen tekemäksi sitä ei uskoisi. Levennysten ja kavennusten kanssa meinasi Heikuran usko välillä loppua. Silti hän joutui purkamaan vain kauluksen, josta tuli ensin liian löysä.

Hetken jo luultiin, että suomussalmelaislähtöinen Heikura olisi ensimmäinen luotolaisen neulonut mies, mutta ei sentään. Hailuotolainen, nyt jo edesmennyt Matti Havana ehti ensin. Luotolaisen tehneitä miehiä saattaa löytyä muitakin. Isänsä opissa Liisa Iljanakin kertoo neulomisen aloittaneensa.

Neule on kansallisasu

Ei oikeastaan ole ihme, että yksinkertaisesta kalastajaneuleesta on tullut haluttu vaate. Se ei pelästy meriveden pärskeitä ja lämmittää raikkaassa tuulessa. Neule on kansallisasu, jonka voi pukea päällensä niin joulukirkkoon kuin kesäiselle Bättre folk -festarille.

– Kerran sain ahaa-elämyksen joulukirkossa. Lehterillä istui edesmenneen pappimme seitsemän poikaa äitinsä neulomat luotolaiset yllään. Se oli komia näky! Minulla on kaksi poikaa, ja ajattelin, että kyllä minunkin pitää heille saada sellaiset tehtyä, kuvailee Auli Sipola. 

Kun hän oli neulomassa ensimmäistä luotolaistaan kolme vuotta sitten, tuskaili hän vanhojen, epäselvien ohjeiden kanssa. Lankakin oli liian jäykkää ja paksua.

– Ohjeessa neuvottiin luomaan yli 300 silmukkaa, jolloin paidasta tulee hirveän iso. On neulottava aika pitkästi ennen kuin sen edes huomaa.

Enää ensikertalaisen ei tarvitse oppia kantapään kautta – ainakaan ohjeiden ylimalkaisuuden vuoksi. Sipola on uudistanut ohjeita yhdessä luotolaisten neulekonkareiden kanssa. Kerrottakoon nyt sekin, että L-koko syntyy jo 276 silmukasta.

Sipola kaivaa pussistaan vielä keskeneräisen neuleen. Siitä tulee hänen seitsemäs luotolaisensa. Kauluksettoman ja ohuemman version saa hänen nuorimmaisensa.

– Aikaisemmin tekemäni korkeakauluksinen oli liian kuuma pojalle, eikä hän suostunut sitä edes sinne joulukirkkoon laittamaan.

"Elämä on täällä hieman hitaampaa, jos ei se sovi, ala vetää vaan. Tikkuröijyn alla on sydän avara, mies rento mutta vakava.”

Salin puolella on alkanut kirkkoherra Timo Juntusen kulttuurituokio. Usein hän lukee pätkiä kirjoista tai lausuu runoja, mutta tällä kertaa hän laulaa itse tekemiään lauluja.

Nadja-kissa ”leipoo” tassuillaan lattialla olevia villalankavyyhtejä. Vanhat vyyhdinpuut pyörivät taajaan, kun lankavyyhdeistä syntyy tiiviitä keriä.

Lämmittää märkänäkin

Liisa Iljana neuloo sukkelasti ladonharmaata luotolaista, joka on jo viides tälle vuodelle. Heikurakin on tarttunut taas puikkoihin. Hän on neulonut jo pari kerrosta toista neuletyötään.

– Olin jo unohtanut silmukoiden luomisen. Kyllä tämä nyt taas sujuu, kun alkuun pääsi, hän sanoo sulloessaan lankoja kangaskassiinsa, jonka hän on nimennyt ”Askon onnen kassiksi”.

Liisa Iljana on neulonut luotolaisen nopeimmillaan kahdessa viikossa ja päivässä.
Liisa Iljana on neulonut luotolaisen nopeimmillaan kahdessa viikossa ja päivässä.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Kun on ensimmäisen tehnyt, niin luotolaisen tekoon jää koukkuun, Iljana tietää. Niin taisi Heikurallekin käydä.

– Kyllä tämä pappilan tunnelmakin koukuttaa. Ilman tikkuröijypiiriä en olisi koskaan saanut luotolaistani valmiiksi, Heikura tuumii.

Liki sata luotolaista neulonut Iljana on saanut paidan nopeimmillaan valmiiksi kahdessa viikossa ja päivässä. Neulomatta hän ei osaa olla.

– Kun saan luotolaisen valmiiksi, pyörittelen yhden illan peukaloita ja hoen itselleni, että ”en kyllä ala”. Seuraavana päivänä pitääkin jo hakea tikkurilangat, hän nauraa.

Yksi luotolaisen parhaista puolista on kestävyys. Iljanalla on käytössään vielä 40 vuotta vanha neule.

– Kerrankin lähdin se päällä hiihtämään Petsamosta Santoseen jäätä pitkin, kun sukset liukuivat jään alle ja itse lensin mahalleni jään päällä olevaan veteen.

Eikä käynyt kuinkaan. Vilukaan ei ennättänyt tulla, sillä Iljanalla oli onnekseen yllään ”tikkuri ja oikiat vanttuut”. Luotolainen lämmittää märkänäkin.

Tikkuröijy pääsi Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Lue juttu.