Nimetty-debyytillä hapokasta grungemetallia, tarttuvia melodioita ja hiottua lyriikkaa yhdistävä 51koodia on raskaan suomenkielisen popin uusi kasvo.
Tiukkaa nu-metallia soittava joensuulaiskvartetti on oppinut keikkareissuilla näkemään niin rockin rutiinit kuin rock-elämän rujon kääntöpuolen.
"Jos keikkailu on tämän elämäntyylin suola, ovat erilaiset kommellukset sitten sokeria", filosofoi yhtyeen laulaja Hannu Sallinen, kun muistutan häntä yhtyeen helmikuisesta, 15-tuntiseksi maratoniksi venähtäneestä keikkamatkasta.
"Pysähdyimme Turkuun ajaessamme Tampereella, eikä bussi tauon jälkeen enää startannutkaan. Uutta bussia odotimme viisi tuntia."
"Seuraavan illan Tampereen keikkamme jälkeen pari yhtyeemme jäsenistä huomasi, että toinen heistä oli illan aikana kadottanut avainnipun, jossa olivat niin auton, kämpän kuin työpaikankin avaimet."
51koodia on ensimmäinen suomeksi laulava nu-metal bändi. Se yhdistää musiikissaan niin Red Hot Chili Peppers - tyyppisiä notkeita popmelodioita kuin Living Colourin ärhäkkää happometallia.
Voisiko olla tänään se päivä -balladissaan yhtye vasaroi yhteen vaikutteita niin Värttinältä kuin Metallicaltakin.
Amerikkalaista nu-metallia - etunenässään Limp Bizkit ja Linkin Park - halveksitaan avoimesti. Levymogulina toimivasta Limp Bizkitin laulajasta Fred Durstista on mustamaalattu rockmedian sylkykuppi ja uusmetallin epäuskottavuuden öykkäröivä symboli.
"Linkin Park -paitaisia teinejä on keikoillamme näkynyt ja heitä saa ja pitää näkyä jatkossakin. Uskon, että nuoret ymmärtävät, mikä on hyvää musiikkia."
Suurimmaksi esikuvakseen Hannu Sallinen nostaa kanadalaisen Pearl Jamin, joka nousi uudeksi ihanteeksi teinivuosien Kiss- , Guns and Roses-ja Skid Row-innostusten jälkeen.
"Pearl Jamia kuultuani sydämeni alkoi sykkiä grungen tahtiin", Sallinen muistelee.
Nimetty-albumilla 51 koodia puurtaa livemäisenä ja rouheana, mikä on yllättävää, koska osa lauluista ehdittiin purkittaa studiossa kovalevylle jo ennen kuin yhtye oli soittanut ainuttakaan keikkaa.
"Äänitimme osan levyn biiseistä ennenkuin olimme tehneet yhtään keikkaa, ja se on mielestäni yhä todella kummallista. Studiossa työstimme laulut sisään taas enemmänkin livemäisesti niitä runtaten ja louhien. Näpertelylle ei jäänyt tilaa."
Helmikuisella Tampereen keikalla 51 koodia soitti napakan ja aukottoman setin. Kun omista lauluista ei enää riittänyt encorea, jyräsi yhtye läpi rosoisen tulkinnan Michael Jacksonin muinaisesta Beat It -hitistä.
Sallinen paljastaa, ettei 51 koodia ole ehtinyt levynteon ja uuden levyn promotoinnin ohessa ehtinyt juuri treenata. Yhtyeen hän uskoo saavan voimaa enemmänkin keikoista kuin laulujen treenikämpillä viilaamisesta.
Se, mikä erottaa 51 koodia monista suomalaisen rockin uusista kasvoista on Sallisen taito tehdä tarttuvia ja koskettavia tekstejä. Hänen lyriikkansa tihkuu hiottua tuskaa, jättämisen ja jätetyksi tulemisen kaihoa.
"Osaa laulujen aiheista on ollut henkilökohtaisella tasolla äärimmäisen vaikeaa käsitellä, koska monet tekstit ovat omasta elämästäni."
Jo se, että osa yleisöstä laulaa mukana lähes tuntemattoman yhtyeen tekstejä, kertoo Sallisen laulujen voivan puhutella myös suuria massoja.
"Kyllä ihmiset ovat tulleet jo kyselemään minulta teksteistäni. He ovat ihmetelleet, miten joku voi vangita biiseihin juuri niitä yksittäisiä hetkiä, tapahtumia ja tunteita, joita he itse ovat kokeneet."