The Arms -debyyttinsä julkaissut helsinkiläinen Lapko pusertaa rockissaan yhteen kahdeksankymmenlukulaisen brittipopin värikylläistä äänimaailmaa ja grungen murinaa.
Teacher Pain -rynkytyksessä yhtye syöksyy 1970-luvun lopun brittipopin soundimaailmaan. Kappaleeseen taottu kuulas kitarariffi tuo mieleen The Policen ensimmäisten levyjen korskean voimapopin.
Yhtyeen laulajakitaristin Maljan mukaan The Police -vaikutteet eivät eksyneet levylle vahingossa. Hän kertoo kuskanneensa Outlandos D'Amour -levyn mukaansa studiosessioihin ja soittaneensa sitä yhtyeensä rytmiryhmälle.
"Jammailimme studiossa The Policen eka levyn biisejä, jotka eivät olleetkaan niin helppoja, kuin miltä ne aluksi kuulostivat. The Policen musiikki on hyvä esimerkki siitä, miten paljon voi olla vähän."
Lapko ei tietoisesti hakenut levylleen 1980-luvun uuden aallon äänimaailmaa, mutta tyyli, millä yhtye rakentaa biisinsä, tuo mieleen New Orderin tai varhaisen The Curen soundimaailman, jossa melodiat rakentuvat akvarellimaisen pehmeitten kitaravallien ja ylärekisterissä soivan, vahvasti kaiutetun bassokoukun varaan.
Malja paljastaa, että yhtyeen debyytin soundeja viimeisteltiin hartaasti ja hänen mielestään välillä jopa liian pitkään. Keikoilla Lapko, johon kitaristilaulajan ohella kuuluvat basisti Nordberg ja rumpali Heikkonen, rakentaa rosoisempaa äänimaailmaa.
"Keikalla biisimme soivat raskaina, kirkuvina ja joka suhteessa studioversioita groteskimpina."
Yhtyeen fanit ovat nimenneet Lapkon amerikkalaisen Toolin tai androgyyniydellä kikkailevan englantilaisen Placebon suomalaiseksi manttelinperijäksi.
Malja pitää positiivisena sitä, että Lapkoa verrataan yhtyeisiin, joista hän itsekin pitää, ja myöntää samalla, että toisiin bändiin vertailu on uuden bändin kohdalla aina kannustavampaa, kuin suorasta plagioinnista syyttäminen.
"Kaikki uusi materiaali, mitä olemme työstäneet ensilevymme jälkeen, on ollut vapaa historian painolasteista."
Kitaristi uskoo, että syy vertauksiin on se, että niin Lapkolla, kuin sen kaukaisilla serkuilla, on fanaattinen kuulijakunta, joka seuraa yhtyeen tekemisiä intensiivisesti niin keikoilla kuin yksityiselämässäkin.
"Vaikka emme olekaan listojen kärjessä, kuuntelevat levymme ostaneet ihmiset meitä tosissaan. Emme halua silti olla pelkkä vaihtoehto-orkesteri tai indiekentässä toimiva asenteellinen ryhmä, vaan tavoitteenamme on soittaa yhä isommille yleisöille."
Arto Kiuru