Grooven voi­mal­la eteen­päin

Niko Ahvonen soulaa nyt vapautuneena ja lennokkaana. Eilen tänään huomenna -levyllä Ahvonen hitsaa Cortina Jets -bändinsä kanssa yhteen kuohkeaa soulia, tummina jomottavia reggaerytmejä ja liukasta funkia.

Ryhdikästä sekamelskaa. Musiikin alalajeja uusimmalla soololevyllään taiten yhdistelevä Niko Ahvonen esiintyy lauantaina Oulun Seurahuoneella.
Ryhdikästä sekamelskaa. Musiikin alalajeja uusimmalla soololevyllään taiten yhdistelevä Niko Ahvonen esiintyy lauantaina Oulun Seurahuoneella.

Niko Ahvonen soulaa nyt vapautuneena ja lennokkaana. Eilen tänään huomenna -levyllä Ahvonen hitsaa Cortina Jets -bändinsä kanssa yhteen kuohkeaa soulia, tummina jomottavia reggaerytmejä ja liukasta funkia.

Eilen tänään huomenna on Ahvosen ja hänen yhtyeensä neljäs yhteinen pitkäsoitto, jolla Ahvonen suodattaa hienoisen tyylillisen rikkonaisuuden musiikilliseksi voimavaraksi.

Jokamiehenoikeus-popissa ankara helsinkiläinen soul-jäärä hoilaa, että hän on kyllästynyt laulamaan pelkkää bluesia.

"Mua on pidetty suomi-soulin presidenttinä, mikä ei velvoita mua kuitenkaan toistamaan itseäni", Ahvonen kuittaa.



Groove vie eteenpäin


Groove-miehen palttoota Ahvonen ei halua naulakkoon ripustaa. "Groove on juuri se asia, joka vie mua eteenpäin. Ja uuden levyn tapauksessa groove tarkoittaa vapaata ja lennokasta rytmiä."

Ahvonen kertoo uuden levyn äänitysten sujuneen rennoissa tunnelmissa.

"Uudet tuulet puhaltavat Cortina Jetsin soundissa. Teimme levyä todella innostuneissa tunnelmissa. Soittosessiomme olivat muutenkin rentoja, koska studion kello oli koko ajan rikki."

Pari vuotta sitten julkaistulla Tuhannen tanssin tasavalta -pitkäsoitolla Ahvonen eksyi kokeilemaan konesoundeja sessiomuusikko Eeva Koivusalon avustuksella.

"Vaikka Eevan koneistukset toimikin edellisellä levyllä hyvin, en aio enää duunata huolella designoituja konelevyjä. En vain koe konesoundeja omaksi jutukseni."

Kun Niko Ahvonen meni edellisellä levyllään musiikilliseen ääripäähän, tulkitsi hän 1980-luvun lopulla Bullworkers -yhtyeen solistina ja myöhemmin Hot Shots -yhtyeensä kera enimmäkseen vanhoja blues- ja soul-standardeja.

Oulussa keikkailusta Ahvosella on hyviä muistoja.

"Bullworkersien ja Hot Shots-yhtyeeni kanssa tekemiäni keikkoja Oulun Rauhalassa muistelen aina lämmöllä. Olisi kiva soittaa siellä joskus. Vieläkö se paikka on olemassa?"



Bluesia ja kuplettia


Ahvonen pitää tärkeänä sitä, että hän voi musiikissaan käsitellä rankkojakin asioita huumorin keinoin. Hänen sanoituksissaan kaikaa niin Hiski Salomaan kuin Repe Helismaankin kuplettien positiivinen väre.

"Sanoitukseni perustuvat bluesiin, ja myös kotimaiseen kuplettiperinteeseen. Ranteet auki -tunnelmat eivät mua viehätä. On antoisampaa käsitellä painavia asioita kevyesti."

Savurenkaita-balladissa Ahvonen muistelee omaa lapsuuttaan. Juurevassa Aavekaupunki-reggaessa hän kuvaa öistä kaupunkia romanttisen realistisilla kielikuvilla.

"Aavekaupunki-laulussa surraan ihmistä joka on mennyt pois. Kaupunki näyttäytyy siinä todella tylyltä, koska laulun henkilö kokee olevansa ilman rakkaintaan."

Vaikka laulussa mainitaan suomalaiseen rock-kulttuuriin vahvasti vaikuttanut Helsingin Lepakkoluola, ei Ahvonen pidä sitä varsinaisena pääkaupunkikuvauksena.

"Laulun voisi kirjoittaa hyvin mille tahansa paikkakunnalle. Odotankin haastatteluni lukevilta uusia tekstejä ja lupaan tulkita livenä niistä parhaimman", Ahvonen mainostaa.

Siinä missä uudet rap-artistit puhuvat rapin ja hiphopin vanhoista koulukunnista, ottaa Ahvonen esiin soulin ja bluesin ikämiehet. Suurimmaksi esikuvakseen hän nostaa pari vuotta sitten Oulussakin vierailleen blueslegenda Ray Charlesin.



Kypsää ja hapanta


Ahvosen mielestä musiikki on luotu seurustelutilanteisiin samalla tapaa kuin vuosikertaviini. Musiikki on hänelle kulutustavaraa ja positiivisen energian lähde.

"Jotkut laulut kypsyy, toiset happanee. Musa ei sovi varastoitavaksi. Vanhan liiton laulajamestarit on aina olleet mun ykkösidoleita."

Ahvonen on uransa alusta saakka ollut asialleen omistautunut vanhan bluesin ja soulin harrastaja. Taannoin amerikkalaisen Stax-yhtiön tuotannosta julkaistua yhdeksän cd:n kokoelmaa hän pitää merkittävänä Motown-yhtiön julkaisujen ohella.

"Järkimies ottaa vaarin kaikesta hienosta ja sielukkaasta musasta mitä on tehty. Motownin ja Staxin julkaisuilla on keskeinen merkitys mun elämässä ja taiteessa."

Uusi levy on Ahvoselle enemmänkin musiikillinen omakuva kuin kokeilu peilata omia musiikillisia ihanteita ja esikuvia.

"Uusinta levyä tehdessäni karistin jaloistani noiden detroitilaisten levy-yhtiöiden pölyt ja tein itseni näköistä kamaa. Se valinta ei ole minua kaduttanut."

Ilmoita asiavirheestä