Spraymaalipullojen suihke käy Nuku-keskuksen ulkopuolella, kun oululaiset graffititaiteilijat on päästetty vauhtiin. Valkoisille irtoseinille saa nyt suihkia luvan kanssa, sillä kyseessä on Musiikkivideofestivaalien oheistapahtuma, graffitimaalausnäytös.
Paikalla on viisi taiteilijaa, joista osa on verhoutunut mustaan, aurinkolaseja myöten. Harrastusta ei paljon uskalleta mainostaa, sillä jotkut ovat ns. "yöspottien" tekijöitä eli he tekevät laittomia graffiteja esimerkiksi alikulkutunneleiden betoniseiniin.
"Jos saa luotua oikein hyvän graffitin siitä saa hyvät kiksit. Seinän pitäisi olla mahdollisimman iso, betonipinta on paras. Adrenaliini siinä virtaa", kuvaa tuntemattoman pysyttelevä alan harrastaja.
Hän kertoo usein tekevänsä luonnoksen paperille ennen kuin ryhtyy maalaamaan seinää. Mustiin pukeutunut mies kertoo Oulussa piirien olevan pienet.
"Tunnen täältä parikymmentä kaveria, rentoja tyyppejä. Kaverihenkisyys on tässä hommassa tärkeää."
Mies kertoo harrastuksen negatiivisiin puoliin kuuluvan sen kalleuden: maalit maksavat paljon. Lähes valumaton maali maksaa kuutisen euroa, rautakaupasta halpaversioita saa muutamalla eurolla.
Samalla kun lajin harrastajien määrä on noussut Oulussa, myös valvonta on tehostunut. Nuori graffititaiteilija sanoo kuitenkin jännityksen olevan osa kiehtovuutta. Kiinni hän ei ole jäänyt kertaakaan.
Nuorten poikien laji
Yksi maalausnäytöksen järjestäjistä on Tuomas Kokkonen. Hän kertoo Real Deal -kaupan järjestäneen vastaavia pari kertaa aiemminkin. Hänen mukaansa Oulussa on hieman alle 50 aktiivista harrastajaa. Tarkkaa lukua on kuitenkin mahdotonta sanoa lajin salamyhkäisyyden vuoksi.
"Oulussa graffititaiteilu näyttää nostavan päätään. Harrastus on tullut systemaattisemmaksi, sillä sunnuntaimaalarit ovat harvassa", Kokkonen arvelee.
Laji on 12-30-vuotiaiden poikien harrastus, tyttöjä seassa ei näy. Graffitien taso on Kokkosen mielestä myös noussut. Valitettavaa on, että luvalliset graffitintekopaikat ovat vähissä. Oulusta löytyy yksittäisiä tapauksia, jossa luvallinen seinämaalaus on tehty jonnekin yritykseen.
Harrastuksen ei tarvitse välttämättä olla laitonta, vaikka laittomien graffitien tekijät pitävätkin omaansa aidoimpana ja alkuperäisenä. Lajilla on myös laillisen suunnan kannattajia. Oulun ammattikorkeakoulussa taloutta opiskeleva Janne Salmi, 19, on tehnyt laillisia graffiteja jo yläasteelta lähtien.
"Innostuin tästä kavereiden kautta. Se on todella hyvää ajanvietettä, jos vaikka koulussa on tylsää", Salmi kertoo.
Laillisia graffiteja hän on tehnyt alusta saakka. Hän kertoo maalavansa useimmiten ohuelle lastulevylle, paksulle kankaalle, joskus vanerille. Salmi on tehnyt tauluja ja koristellut kavereidensa autotalleja.
"Sain vuokranantajalta luvan tehdä japanilaista kalligrafiaa asuntoni seinään."
Rovaniemeltä lähtöisin oleva mies sai muutama vuosi sitten yhdessä kavereidensa Markus Rantalan ja Aleksi Simosen kanssa unelmakesätyön: Rovaniemen energialaitos tilasi heiltä graffitin öljysäiliön muuriin. Tämän jälkeen Salmi on tehnyt myös yhden graffitikyltin kahvilaan.
Hän toivoo, että kaupunki myöntäisi laillisia maalauspaikkoja. "Tulisi lopulta halvemmaksi antaa tehdä kunnollinen työ vaikka jonnekin alikulkukäytävään tai junaradan varrelle. Puhdistaminenhan maksaa, ja lopulta puhtaaseen seinään ilmestyy taas uusi graffiti."
Salmen mielestä laittomien graffitien ongelmana on se, että työ jää usein keskeneräiseksi. "Lopputulos voisi olla parempi, jos ei tarvitsisi pelätä jäävänsä kiinni."
