Irakin Saddam Husseinin johtama hallinto on kiistatta kammottava hirmuvalta. Se tuo onnettomuutta Irakin noin 24 miljoonalle asukkaalle, joiden kotimaa toisella tavalla hallittuna olisi yksi Lähi-idän vauraimmista ja kehittyneimmistä. Lisäksi on enemmän kuin todennäköistä, että Saddam pyrkii kehittämään joukkotuhoaseita rikkoen näin räikeästi velvoitteita, joihin Bagdad vuonna 1991 suostui. Irakin hallinto käyttää tätä tarkoitusta varten vuosittain miljoonien dollarien edestä maan öljytuloja, jotka näin eivät koidu lainkaan kansalaisten hyväksi.
On karua todellisuutta, että ajatus vallan siirtymisestä Bagdadissa Saddam Husseinin pojille aiheuttaa kylmiä väreitä kaikille läntisille hallituksille, sillä kyseisten nuorten miesten psykologinen profiili on mitä huolestuttavin. Tämä kaikki selittää sen, että tämän jo kaksi sotaa aiheuttaneen hallinnon kaatumista toivotaan yksimielisesti Washingtonin ja Euroopan lisäksi myös useimmissa arabimaissa
Onko tämä kuitenkaan riittävä peruste ryhtyä sotaan Irakia vastaan, mennä pommittamaan yhtä alueen vanhimmista pääkaupungeista ja pyrkiä valtaamaan tämä laaja maa Lähi-idän ilmapiirin ollessa sellainen kuin se on? Kaiken lisäksi kenelläkään ei ole mitään käsitystä siitä, millainen hallinto tulisi Saddamin hallinnon tilalle ja olisiko sillä kykyä kestää tässä pahasti jakautuneessa maassa: yhtäältä Irakissa ovat vastakkain sunnalaiset ja shiialaiset arabit (jälkimmäisten, jotka ovat enemmistönä, on hyvin vaikea sietää edellisten poliittisesti hallitsevaa asemaa) ja toisaalta maan vahva kurdivähemmistö pyrkii vapautumaan arabien vallasta.
Presidentti George W. Bush näyttää nyt päättäneen vakaammin kuin koskaan hyökätä Irakiin. Tähän mennessä hän ei kuitenkaan ole esittänyt riittävän vakuuttavia perusteita niin kauaskantoiselle ratkaisulle kuin sodan aloittaminen arabimaata vastaan on. Hän ei ole kyennyt tuomaan esille minkäänlaista todistetta edes vähäisestä yhteistyöstä al-Qaidan radikaalin islamilaisen terrorismin ja Irakin välillä. Hän ei voi vakuuttaa, että Saddam Husseinin hallinto olisi aikeissa hyökätä Yhdysvaltain, jonkun sen liittolaisen tai jonkun Irakin naapurimaan kimppuun.
Bush ei ole myöskään pystynyt osoittamaan, että sota olisi paras keino pitää Saddam kurissa. Yhdysvaltain korkeimmat sotilasviranomaiset aina armeijan esikuntaa myöten tuovat avoimesti esille epäilevän asenteensa. He katsovat, että nykyisenkin järjestelmän puitteissa on mahdollista "sitoa" Irakin hallinnon pyrkimykset. Saddamilla tuskin on ydinasekapasiteettia. Hänellä on todennäköisesti jonkinlainen alkeellinen biologinen ja kemiallinen asearsenaali, mutta vain vähäiset edellytykset turvautua siihen.
Washingtonissa Yhdysvaltain kongressi esittää Valkoiselle talolle samoja kysymyksiä kuin Pentagonin sotilasjohtokin. Bush ei voi kuitata niitä luonnehtimalla sotasuunnitelmiensa Yhdysvalloissa ja Euroopassa saamaa varauksellista vastaanottoa "müncheniläiseksi" viitaten näin länsivaltojen natsi-Saksan kanssa vuonna 1938 solmimiin Münchenin sopimuksiin. Hänen on osoitettava, että mahdollinen sota perustuisi todellisiin Yhdysvaltain turvallisuuteen liittyviin syihin eikä suinkaan joihinkin sisäpoliittisiin motiiveihin. Tähän mennessä hän ei ole tehnyt sitä.
