Fyy­sis­tä graf­fi­tia ja mul­ti­vo­kaa­li­suut­ta

Musiikkivideofestivaali tuntee lukkarinrakkautta hiphopia, villiä mutta rauhanomaista nuorisokulttuuria kohtaan. Katutyyli sopii hyvin festivaalin mentaliteettiin.

Style Wars & Style Wars Revisited. Ohjaus Tony Silver. USA 1982/ 2003. Kirjasto to 17, Nuku la 18.
Beat Street. Ohjaus Stan Lathan. USA 1984. Nuku la 16.
Breath Control - History of the human beat box. Ohjaus Joey Garfield. USA 2002. Studio to 19, pe 15, la 16, Nuku su 16.

Musiikkivideofestivaali tuntee lukkarinrakkautta hiphopia, villiä mutta rauhanomaista nuorisokulttuuria kohtaan. Katutyyli sopii hyvin festivaalin mentaliteettiin.

Tänä vuonna festivaalilla on mukana kaksi dokumenttielokuvaa ja yksi fiktiivinen juonileffa, joiden avulla voi päivittää hiphop-tietämystään: tutustua hiphop-vaikuttajiin, rapin pioneereihin ja 70-luvun breikin hittiartisteihin.

Amerikkalainen dokumentaristi Tony Silver liikkuu siellä missä underground-kulttuuri kukoistaa: maanalaisissa Bronxissa ja Brooklynissa.

Vuonna 1982 valmistunut Style Wars ja tänä vuonna päivitetty jatko-osa Style Wars Revisited tarjoavat kurkistuksen erityisesti graffititaiteilijoiden, bombersien, ajattelutapaan. Revisited-osio näyttää, mitä nuorille kapinallisille kuuluu kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Graffitit ovat hiphop-tyyppien "liikemerkkejä" monessakin mielessä. Ne ovat heidän "mainoksensa", rinnakkaisilmiö markkinatalouden maksetuille mainoksille. Metrojen kylkiin suihkutetut tacit ja kuvat ovat myös aivan konkreettisesti liikkeessä ja muutoksen tilassa. Bombersit iskevät "pommejaan" entisten päälle.

Yksi bomberseista huomauttaa, kuinka break-tanssin liikkeet muistuttavat kirjaimia. "Ne ovat eläviä kirjaimia, fyysistä graffitia."

Hiphopissa puhutaan usein neljästä elementistä: mc, dj, graffiti ja b-boying eli breikki. Viides elementti on beatboxing, jossa komppi ja sana kohtaavat.

Beatboxingin keksijänä pidetään hiphopin pioneereihin lukeutuvaa Doug E. Freshiä. Hänet ja Biz Markien sekä The Fat Boysin näkee elementissään Joey Garfieldin dokumentissa.

"Beatbox on kuin jazzia", vertaa yksi haastatelluista.

Tanssitaiteilija Mikael Aaltonen antaa Kiasman URB-lehdessä tyhjentävän selityksen beatboxingista: "Beatboxeri on yhden miehen orkesteri, laulaja ja rytmiryhmä samassa esiintyjässä. Hän luo itse usein koko äänellisen maailman: biitin, rytmin, tekstin, erilaiset imitaatiot. Hyvä beatboxeri suhisee, rahisee, karjuu ja kuiskaa - ja samalla rytmittää koko esityksen. Sibelius-Akatemiassa puhuttaisiin ehkä multivokaalisuudesta."

Koska Suomessa ei beatboxingia juurikaan voi kuulla livenä, kannattaa käydä katsomassa Breath Control ja hämmästyä mihin ihmisen äänikalusto pystyy.

Tanssikohtaukset ovat parasta hiphopin klassikoksi muodostuneessa Beat Street -elokuvassa. Löyhä juoni ja pakollinen rakkauskertomus sitovat tanssikohtaukset ja battlet yhteen.

Beat Street antaa mahdollisuuden verrata, mihin suuntaan breikin liikekieli ja ilmaisu on lähtenyt kehittymään.

Leffan 70-luvun breikkareiden vaatetus pistää silmään. Oululaisen b-boyn Atan mukaan se on old schoolia. New school on siirtynyt uudelle levelille.

Ilmoita asiavirheestä