Francis Baconin miel­ty­myk­set

Francis Bacon (1909-1992) oli yksi merkittävimmistä viime vuosisadan taiteilijoista, vaikka oli itseoppinut. Hänellä oli kuitenkin taidehistorian oppi-isiä.

Michel Leirisin muotokuva. Bacon käsittelee malliansa armotta. Öljymaalaus vuodelta 1976.
Michel Leirisin muotokuva. Bacon käsittelee malliansa armotta. Öljymaalaus vuodelta 1976.
Kuva: The Estate of Francis Bacon/ VBK, Wien

Francis Bacon (1909-1992) oli yksi merkittävimmistä viime vuosisadan taiteilijoista, vaikka oli itseoppinut. Hänellä oli kuitenkin taidehistorian oppi-isiä.

Wienin taidehistoriallisessa museossa olevassa näyttelyssä Francis Bacon ja kuvatraditio on asetettu rinnakkain hänen töitään ja niiden inspiraation lähteitä. Lisäksi on noukittu leikkeitä, valokuvia, kirjan ja lehtien sivuja ja Baconin merkintöjä hänen kaaosmaisesta ateljeestaan.

Vaikutteet yltävät Tizianista Velazguezin kautta Rembrandtiin ja edelleen 1800- ja 1900-luvun taiteilijoihin kuten Ingresiin, Degasiin, van Goghiin, Picassoon, Giacomettiin ja Soutineen. Lisäksi näyttelyssä osoitetaan Baconin kuvakielessa olevat yhteneväisyydet filmiin ja valokuvaan.

Bacon ja kuvatraditio-näyttely on taidehistoriallinen helmi.

On käsittämätöntä, kuinka Bacon jaksoi vuosia käsitellä paavin kuvien sarjaa. Näytteillä on yksi huoneellinen paavin kuvia. Bacon osti jokaisen kirjan, jossa oli Velazquezin tekemä muotokuva paavi Innozenz X:stä.

Se oli hänestä maailman paras muotokuva. Hän otti Tizianilta kardinaali Filippo Archinton muotokuvasta läpinäkyvän verhon ja levitti sen koko kuvapintaan. Sen taakse hän pani paavin istumaan samoin kuin Tizian Archinton, mutta Baconilla paavi huutaa ja istuu häkissä.

Baconilla toistuu monissa töissä huuto, verho ja häkki. Joskus häkki on nuora, jolla ihmiset pyrkivät liikkumaan tai joskus se on vain pintaa jakava elementti.



Potentiaalisia ruhoja


Ingresilta ja Soutinelta Bacon otti lihan. Uusklassikko Ingresin alastomat naiset olivat lihallisia ja aivan kuin ilman luustoa. Bacon maalasi lihatorsoja ja painivia miehiä kuin lihasilmukoita.

Museovieras voi vertailla Ingresin teosta Oidipus ja sfinksi ja Baconin vastinetta. Voimasuhteet ovat toiset; Ingresin Oidipus on mahtava ja uhkaava sfinksi pieni, kun taas Baconin Oidipus on haavoittunut ja sfinksi mahtipontinen.

Ranskalainen Soutine hommasi ateljeehensa kokonaisia härän ruhoja ja maalasi niitä. (Ruhoja maalasi Niilo Hyttinenkin, mutta sijoitti teurastuksen alkuperäispaikoille). Baconia kiinnostivat myös teurastetut eläimet. Hänen ateljeestaan löytyi paljon valokuvia teurastamoiden ruhoista. Hän katseli eläissään lihahalleja ja sanoi, että ei pidä eroa eläimellä ja ihmisellä.

"Me olemme potentiaalisia ruhoja. Kun menen lihakauppaan, minusta on suorastaan yllättävää, että en roiku siellä eläimen sijasta", hän sanoi.

Bacon ei ollut abstraktikko. Surrealisteista hän piti. Picasson surrealistinen sarja kesältä 1927 ja 1928 vaikutti niin aktivoivasti, että hän teki ne nähtyään elämänsä ensimmäiset piirustukset ja akvarellit.

Näyttelyssä pyörii Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin ja Bunuel/Dalin Andalusialainen koira, joiden joitakin kohtauksia Bacon on ottanut töihinsä.



Muotokuvamaalari


Bacon oli muotokuvamaalari aikana, jolloin se ei ollut muodikasta. Muotokuvien kohdalla on otettu vertauksia Rembrandtiin, joka teki aikanaan yli sata omaa kuvaa.

Baconin puheista käy selville, kuinka tarkkaan hän on tutkinut Rembrandtin kuvia. Häntä ihastutti erityisesti, kuinka kaunistelematta Rembrandt näytti vanhan ihon kuin vuoristomaiseman.

Bacon käsittelee muotokuvissa kasvoja armotta. Hän vetäisee puolet Michel Leirisin kasvoista sisään, nenän poskelle, mutta silmän hän säästää ja tekee sen tunnistettavaksi. Pienen kuvan tausta on musta kuin Rembrandtilla.

Francis Bacon ja kuvatraditio -näyttely jättää jälkeensä tunteen, että on nähnyt historiallisen kokoonpanon.

Suuret triptyykit sävähdyttävät, vaikka niiden sisällöt ovat vähäeleisiä: vain istuvia, makaavia tai ryömiviä epämääräisiä ihmisolioita on suurilla taustoilla ympyröityinä, nuolilla osoitettuina tai häkkiin pistettyinä.

Francis Bacon ja kuvatraditio, Wienin taidehistoriallinen museo 18. tammikuuta saakka.