Toisen pitkäsoittonsa Sky Pilotsin julkaisseen The Flaming Sideburnsin karhea perusrock on noteerattu laajalti. Suomalaiskokoonpano on lietsonut liekkikylkistä paahtoaan alan kehtoon Yhdysvaltoihin asti. Maailmalla vastaava ilmaisu on kiilannut pitkälle tuotetun rockin ohi viime vuosina.
Toisin kuin vaikkapa amerikkalainen kohubändi The Strokes, Helsingin Kallion kasvatit alkavat olla jo vanhoja kettuja rokumeiningissä.
"Suomessa koko ilmiö tapahtui jonkin verran aiemmin kuin muualla. Meillä on ollut tosi hyvä meininki keikoilla jo neljä viisi vuotta, vaikka kun me aloitettiin 1990-luvun puolivälissä, puhuttiin että tekno jyrää rockin", yhtyeen rumpali Jay Burnside selvittää.
Patteristi ei kuitenkaan allekirjoita väitettä, että ronskin meiningin nousu olisi kiinni trendeistä tai suurten levymogulien päähänpistoista.
"Syklit ei synny ilman bändejä, taustalla täytyy olla joku todellinen juttu. Samaan aikaan meidän kanssa syntyi Hellacopters, Ultra Bimbot, Hives ja The Soundtrack Of Our Lives. Jenkeissäkin on koko ajan ollut alan orkestereita, joskin Strokesit ja nämä on tulleet vasta parin viime vuoden aikana", Burnside huomauttaa.
"Meidän kohdalla näkisin, että noin 400 heitettyä keikkaa on edistäneet asiaa enemmän kuin mitkään trendit. Joku Hiveskin on vetänyt välillä 200 keikkaa vuodessa ja todella ansainnut asemansa."
Vienti vetää
Uusi albumi putkahti otolliseen aikaan. Maaliskuussa kopla kävi parilla keikalla Yhdysvalloissa, jonne on aiemminkin tehty useita työmatkoja. Paraikaa Atlantin takana pyörii tv-mainos, jossa soi yhtyeen debyytiltä poimittu Street Survivor -raita.
Suunnitelmissa on palata Amerikkaan toukokuussa mutta sitä ennen bändin on hoidettava ennenkokematon haaste, kotimaan kiertue.
"Parinkymmenen keikan Suomen rundi on meiltä harvinainen veto. Ihan alussa päätettiin, että soitetaan Stadissa ja sen eteläpuolella, koska Suomen kiertäminen oli aina yhtä takkuamista aiempien bändien kanssa. Katsottiin että samalla vaivalla kierretään tuolla muualla - ei se siellä ole sen kummempaa. Kun saatiin eka sinkku valmiiksi, painettiin maailmalle heti alkuvuodesta 1998."
Fleimarit ovat avartaneet ilmaisuaan moni-ilmeisempään suuntaan Sky Pilotsilla. Tuttu junamainen energia huokuu monesta raidasta mutta yhtä lailla levyä sävyttää ripaus psykedeliaa siellä, hitunen kantria toisaalla.
Levyn loppuun on varattu yllätys, lähes balladimainen veto Drive On.
Perusvireestä huokuu kuitenkin yhä Little Richardin ja Roky Ericksonin kaltaisten tienraivaajien kunnioitusta. Oleellisinta onkin musiikkiin kiteytynyt henki ja hetki, ei ulkoiset muotoseikat.
"Moni biisi päätyi levylle ilman isompaa hiomista", Burnside vahvistaa.
Levyä väsättiin Suomen ohella Ruotsissa ja Ranskassa. Apua toivat muun muassa The Soundtrack Of Our Livesin kitaristi Ian Person ja Hellacoptersin pojat. Soittajien sielunveljeys on vanhaa perua.
"Lähes koko Flaming Sideburns oli Tukholmassa viettämässä vapaata 1996. Illalla päädyttiin paikkaan, jossa soitti Hellacopters. Oli hauska nähdä ne keikalla, kun kuvitteli ettei kukaan muu tee tällaista - silloin elettiin vähän laihoja aikoja. Aika usein menee keikalle ja tietää, mitä tuleman pitää, mutta sinä iltana Kopterit ylittivät kaikki odotukset. Silloin tavattiin ensi kerran ja siitä lähtien on pidetty yhtä", Burnside muistelee.