Haulikkoampujien tavat hallita kisajännitystä vaihtelevat yksilöittäin. Lajista voi kuitenkin noukkia kaksi erilaista tapaa jännittää.
- Tunnejännitystä pystyy hallitsemaan, kun sykettä voi laskea rentoutuksella. Piilevä jännitys on tunnejännitystä hankalampi, sillä se tuo ampujalle flegmaattisen olon, Ampumaurheiluliiton haulikkolajien valmentaja Bror Nyström selvitti sunnuntaina Markopoulon radalla.
Trap-ampuja Petri Nummela kärsi peruskilpailun viimeisessä sarjassa juuri piilevästä jännityksestä. Vielä ennen ratkaisevaa puolen tunnin erää Nummelalla oli kaikki hyvin ja hän oli pystynyt nostamaan sydämen lyöntitiheytensä kilpailun vaatimaan 110-115:een.
Kisan aikana syke putosi kuitenkin leposykkeen tasolle noin 60:een. Kun haulikkoampuja on ampumapaikalla flegmaattinen, kisasuoritukset muuttuvat väkinäisiksi ja kiekot putoavat ehjinä maahan.
- Viimeisessä sarjassa Petriltä katosi rentous. Ensimmäinen pummi ei ehkä vielä vaikeuttanut oloa, mutta toisen pummin jälkeen hänen ajatuksensa alkoivat karata, Nyström tulkitsi suojattinsa työskentelyä.
Yhden pummin Nummela olisi kestänyt päästäkseen finaaliin, kaksikin, mutta ei missään nimessä kolmatta. Kun kymmenen kiekon kohdalla oli jo kolme ohilaukausta, lopulla ei ollut enää suurta merkitystä, sillä finaalipaikka oli karannut.
- Pulssin nostaminen kesken kisan on paljon vaikeampaa kuin liian korkean pulssin hallinta, Nyström sanoi.
Nummela itse kuvasi, että sykkeen ollessa kohdallaan ase liikkuu jouhevasti ja osumia tulee. Hänen "koneensa" ei kuitenkaan kisan loppuvaiheessa enää pysynyt käynnissä.
Hänellä oli karsinnan viidennen ja kuudennen sarjan välillä tunnin tauko. Nyströmin mukaan puoli tuntia siitä käytettiin rentoutukseen ja parikymmentä minuuttia ennen päätössarjaa alkoi valmistautuminen peruskilpailun päätökseen.
- Ennen kisaa en tuntenut olevani jännittynyt. Lataus oli ihan hyvä, enkä osaisi muuttaa valmistautumisessani mitään, Nummela totesi.
