KahdeksasluokkalainenKaija Rahkonen virkkaa kesällä ja viihtyy talvisin puikoissa
"Ykkösluokalla koulussa opetettiin virkkaamaan ketjusilmukoita, ja tykkäsin siitä hirveästi. Tein patalappuja, kun äiti oli opettanut kiinteän silmukan tekemisen", oululainen Kaija muistelee käsityöuransa alkua. Muutamaa vuotta myöhemmin tyttö innostui koulun kautta myös neulomisesta.
"Olen tehnyt muun muassa patalappuja, sukkia, lapasia, kaulahuivin ja neljä pitsiliinaa. Jos joku projekti imaisee mukaansa, voin tehdä sitä montakin tuntia kerrallaan. Teen kuitenkin käsitöitä lähinnä viikonloppuisin ja lomilla, koska kouluviikkoina en yleensä jaksa tai ehdi", Kaija kertoo.
Tällä hetkellä 14-vuotiaalla on tekeillä ohuet villasukat, huovutetuista villapalloista koostuva pannunalusta sekä virkkaustyö. Monipuolisesti eri tekniikoita käyttävä Kaija ei osaa nimetä yksittäistä lempitekniikkaa.
"Riippuu vuodenajasta, pidänkö enemmän neulomisesta vai virkkaamisesta. Talvella on kiva neuloa jotain lämmintä, kesällä taas tykkään virkata vaikka ohutta pitsiliinaa. Ompelemisen päälle en sen sijaan ymmärrä yhtään, jo kaavojen piirtäminen on tosi hankalaa", Kaija tunnustaa.
Kesällä Kaija kokeilin myös langan värjäämistä luonnonkasveilla. "Se oli kivaa ja yllätyksellistä, keräsin vain eri kasveja ja katsoin, mitä väriä mistäkin tulee. Seuraavaksi haluaisin opetella tekemään kuvioneuletta, ja voisin siinä käyttää niitä itse kasvivärjäämiäni lankoja."
Myös pitsinnypläyksen opettelu kiinnostaa Merikosken yläasteella kahdeksatta luokkaa käyvää tyttöä. Nypläykseen perehdyttäjäkin löytyisi läheltä, Kaijan äiti on nimittäin lupautunut tehtävään. Ahkerasti käsitöitä tekevästä äidistä on nuorelle käsityöharrastajalle muutenkin iloa.
"Meillä on äidin kanssa iso, yhteinen lankavarasto. Omaa rahaa ei lankoihin ole juurikaan mennyt, koska käyn yleensä lankakaupoissa äidin kanssa ja koulussa teen koulun tarvikkeista", Kaija vinkkaa. Äitiä lukuunottamatta vertaistuesta on kuitenkin hiukan pulaa.
Kaija ei osaa sanoa varmasti, mikä käsitöissä on hänestä koukuttavaa. Hän sanoo kuitenkin arvostavansa itse tekemistä ylipäätään paljon. Käsintehdyistä lahjoista tulee aina hyvä mieli, koska niiden eteen on nähty niin paljon vaivaa.
"Tykkään hirveästi sekä tekemisestä että siitä, kun projekti on valmis. Tuntuu hienolta laittaa päälle vaikka omin käsin tehdyt sukat. Neulominen ja virkkaaminen on myös aika seurallista, koska samalla voi jutella, katsoa TV:tä tai kuunnella musiikkia", Kaija selittää.
"Tuntuu myös vähän typerältä ostaa kaupasta pipo tai lapaset, kun voin itsekin ihan hyvin tehdä sellaiset. Itse tekemällä saa myös juuri sen värin ja mallin, minkä haluan."
Oululaisen käsityöintoilijan tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä epäselvät. Ammatiksi asti Kaija ei kuitenkaan haikaile kädentaitoja.
"Olen liian hidas tekemään mitään. Joskus olen kyllä vitsillä sanonut, että ryhdyn isona ammattimaiseksi sukankutojaksi", Kaija virnistää.