Fiilis sii­vit­tää tans­si­lat­tial­la

"Hfvuit! Osasto seis!" Kymmenet kuulevat käskyn ja seisahtuvat. Kati Koivisto on juuri komentanut joukkojaan kuin kersantti.

Kati Koivisto jättää Oulun ja pohjoiset ystävänsä haikein mielin, vaikka pääseekin takaisin kotiväen pariin - ja välimatka hellunkin kanssa lyhenee 400 kilometrillä. Edessä on työ Happy Dance -tanssikoulussa, ikiomassa. "Se vain tuli. Se kun on sitä", hän selvittää nimenvalintaa.
Kati Koivisto jättää Oulun ja pohjoiset ystävänsä haikein mielin, vaikka pääseekin takaisin kotiväen pariin - ja välimatka hellunkin kanssa lyhenee 400 kilometrillä. Edessä on työ Happy Dance -tanssikoulussa, ikiomassa. "Se vain tuli. Se kun on sitä", hän selvittää nimenvalintaa.

"Hfvuit! Osasto seis!" Kymmenet kuulevat käskyn ja seisahtuvat. Kati Koivisto on juuri komentanut joukkojaan kuin kersantti.

Koiviston käskytettävät eivät kuitenkaan ole armeijan harmaissa, vaan paljon kotoisammissa vetimissä. Ollaan näet Oulun Koskelankylän legendaarisella Walolla eikä aikomukset ole sotaisia vaan hyvinkin liennyttäviä: lajina on tanssi.

Kati on kuulunut Tanssikoulu Jari Aaltosen opettajakuntaan vuodesta 2003, valmistumisensa jälkeen 2005 hän on ollut päätoimisena tanssinopettajana. Topakan ja napakan opettajan ohjauksessa on ollut melkoinen määrä tanssihaluisia pitkin Pohjois-Suomea. "Pulkkilasta Rovaniemelle", Kati linjaa viikoittaiset kohteensa.

Viime ajat ovat kuitenkin kuluneet jäähyväiskiertueen merkeissä: pitkäaikainen haave omasta tanssikoulusta kotiseudulla Satakunnassa toteutuu loppukesästä ja par´aikaa Kati pakkaa kymmenen Oulun-vuoden aikana kertynyttä omaisuutta laatikoihin.

"Mun piti tulla aluksi vain opiskeluajaksi, mutta täältä löytyikin niin hyvät työpaikat, että kolme vuotta venähti kymmeneksi", hän nauraa.

Lue lisää perjantain Kalevasta!

Ilmoita asiavirheestä