Autoteollisuus on väliin ihmeellistä aaltoliikettä. Monta vuotta Italian ylpeys Fiat on näyttänyt kulkevan kriisistä toiseen, mutta nyt suunta näyttää taas kääntyneen myönteisempään suuntaan sekä myynnissä että taloudellisessa tuloksessa.
Fiatin myynti on kasvanut alkuvuoden aikana Euroopassa yli 26 prosenttia. Puolet myydyistä autoista ovat olleet joko Puntoja tai uusia Grande Puntoja.
Muista uutuusmalleista Sediciia on myyty jopa niin hyvin, että Fiat on kysellyt, josko Suzukin Unkarin tehtailla saataisiin sitä nykyistä enemmän ulos Fiattina Näistä neuvotteluista taitanee viime kädessä olla sekin kiinni, saadaanko Sediciä koskaan Suomen maahantuontiohjelmaan.
Grande Punto sen sijaan on jo täällä. Jo nimi viittaisi siihen, että auto on isompi kuin se tuttu perus-Punto, joka edelleen on markkinoilla
Vertailu osoittaa, että näin myös on. Pituutta on tullut lisää 19 senttiä ja tämä nostaa auton kokonaispituuden juuri ja juuri yli neljän metrin. Akseliväliin on tullut viisi lisäsenttiä, siitä puolet leveyteen ja korkeuteen on riittänyt vielä sentti. Siis "grande" ilman muuta.
Uutuuden muotokieli on haettu tutusta italialaisesta Giugiaron design-studiosta ja ilmeessä onkin nähtävissä ripaus Volvoa ja enemmän kuin hyppysellinen Maseratia.
Myös muut linjat on vedetty uusiksi varsin onnistuneesti siten, että autolla on selvästi muista erottuva luonne tiukassa pikkuautokissassa. Pisteenä iin päällä ovat veikeän vauhdikkaiksi muotoillut taustapeilit, joiden käytännöllisyys ei menevästä muodosta ole suuremmin kärsinyt.
Dynamic-varustelutaso on jo varsin kattava. Sisustus on täysin uusittu. Huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti ohjauspyörään, jonka muotoilu tukee useampaa erilaista ohjaustapaa mallikkaasti.
Ajoasento löytyy hyvin, kiitos monipuolisten säätöjen, mutta vasemmalle jalalle rakennettu lepuutuspaikka on hieman turhan edessä, joten jalka pakkaa jäämään hieman koukkuun.
Grande Punton korirakenteet ovat ajan tasalla ja jäykkiä, siitä kertoo mallin saamat viisi Euro NCAP-tähteä. Jostakin syystä ihan samaa kehityspanosta ei ole uhrattu alustaan, joka on yllättävän löysä yleisilmeeltään. Tämä tuo ajamiseen mukaan myös ylimääräisiä kolahteluja vähän tien pinnan mukaan. Lisäksi äänierityksessä olisi parantamisen varaa luokan parhaisiin autoihin nähden.
Moottorivaihtoehtoja on tässä vaiheessa kolme. Perusmoottori on 1,2-litrainen, muut 1,4-litraisia. Niiden keskinäinen ero löytyy venttiilien määrästä ja sen myötä tehosta, jota tuotetaan joko 8-venttiilillä 57 kilowattia tai 16-venttiilillä 70.
Testiajossa oli moottoriversioista tehokkain. Sillä auto kulkee mallikkaasti, muttei mitenkään räväkästi. Vaihteisto on kuusiportainen, ja soveltuu hyvin sekä kaupunki- että maantieajoon, mutta silti kuutonen on useimmissa tilanteissa turhan laiska turvallisiin ohituksiin. Kulutukseen muutaman sadan kierroksen katoamisella on toki merkitystä. Testiajorupeaman kaupunkikulutukseksi saatiin hieman yli 7,0 litraa kun maantiellä päästiin 5.5 litraan.
Tavaratilaa on perusversiossa 275 litraa ja se on muodoltaan käytännöllinen. Tässäkin tapauksessa monikäyttöisyys antaa lisää tilaa ja parhaimmillaan tilaa on tarjolla yli kuutio. Takaluukun avaus onnistuu vain kaukosäätimestä Erillisen lukkopesän puuttumisen takaluukusta voi sitten jokainen kokea joko kiusalliseksi ominaisuudeksi tai tervetulleeksi pitkäkyntisten toimien vaikeuttamiseksi.