Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten
kirjoittajien ryhmään.
Kesäaikaan Rotuaarilla on vaikea kävellä törmäämättä kansalaisjärjestöjen kansioita kantaviin nuoriin. "Onko hetki aikaa?" -kysymys kaikuu Oulussa tuhansia kertoja päivässä.
"Kansioita on kaksi. Toinen sadesäälle ja toinen aurinkoilmaan", Ville Pohjonen, 19, paljastaa. "Sadesään kansion tunnistaa siitä, että se on jo hieman homeessa", hän huijaa heti perään. Mutta vaikka kansio todella homehtuisi, niin feissarin välittämä viesti ei homehdu koskaan.
Face-to-face -kampanjoijan, feissarin, työssä vaaditaan sosiaalisuutta. Feissarit hakevat tukijoita kansalaisjärjestöille pysäyttämällä ihmisiä kadulla. Tukijaksi liittyminen on tehty helpoksi. Mukaan pääsee heti täyttämällä suoraveloitussopimuksen. Pienin lahjoitussumma on viisi euroa kuussa.
Ville Pohjonen ja Heidi Taskinen, 21, liikkuvat Rotuaarilla Amnesty Internationalin asialla. Kesätyö feissarina tuntuu omalta ja joka päivästä on jäänyt hyvä mieli. "Suhtautuminen meihin on positiivista. Ihmiset ymmärtävät, että olemme hyvällä asialla", Heidi kuvailee. "Toki myös huonoja hetkiä tulee. Inhottavinta on, kun joku kävelee vain ohi sanomatta mitään. Silloin sitä pohtii, että kuuliko hän edes."
Heidi ja Ville liikkuvat kadulla turvallisin mielin: "Pelätä ei tarvitse." Fyysistä väkivaltaa feissari ei joudu kohtaamaan. Päivän kestäneessä alkukoulutuksessa jäsenhankkijoita opastettiin kuitenkin vaaratilanteiden varalta.
Rotuaarilla feissareiden on helppo pitää lyhyen välimatkan päästä yhteyttä. "Jos jututettava heittäytyy hankalaksi, niin aina voi viittoa toisen apuun ja perääntyä tilanteesta", Ville paljastaa turvaohjeita. "Tai ilmoittaa, että täytyy jatkaa työtä", lisää Heidi.
Amnestyn paidassa kulkeva joutuu kohtaamaan myös ennakkoluuloja. "Järjestömme jäsenet tuomitaan helposti ihmisoikeusaktivisteiksi. Tällöin valotamme Amnestyn rauhanomaista toimintaperiaatetta", Heidi kertoo.
Negatiivisimpiin kommentteihin täytyy suhtautua huumorilla. Huumorintaju ja luovuus joutuvatkin työssä koetukselle. Luonteen sopivuutta testataan jo työhaastattelussa, jossa tehtäväksi annettaan myydä erilaisia esineitä tuntemattomille ihmisille. "Minä myin positiivisuuskynää. Kun sillä kirjoittaa, niin muste lisääntyi koko ajan", muistelee Ville haastatteluaan.
Uskottava feissari tuntee edustamansa järjestön ja mielellään kuuluu tukijoihin itsekin. "Tätä työtä tehdään sydämellä. Täytyy pystyä seisomaan sanojensa takana", Ville ja Heidi pohtivat.
Koulutuksessa läpikäytävät asiat auttavat feissaria vastaamaan esiin nouseviin kysymyksiin. Feissauksessa lähdetään liikkeelle käynnissä olevien kampanjoiden esittelystä, jonka jälkeen on kysymysten aika. Yleisimmin tiedustellaan, minne rahat todella menevät. "Amnestyn tilinpäätös on julkinen asiakirja. Sen ansiota varojen suuntautuminen on helppoa osoittaa pätevästi."
Feissari saa hankittua keskimäärin kolmesta kuuteen uutta jäsentä päivittäin. Viiden tunnin työpäivää tekevälle se tarkoittaa yhtä uutta tukijaa tunnissa. "Parasta on, kun asiaa aiemmin harkitsemaan jäänyt palaa täyttämään sopimuksen", Heidi kuvailee.
Yhtä on vielä pakko kysyä: Miksi kaikki oululaiset feissarit käyskentelevät samalla kadulla? "Rotuaari on vilkkain", tulee vastaus hetkessä. "Muualta ei tukijoita saa samalla tavoin mukaan."