Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb oli europarlamenttivaalien kiistaton äänikuningas. 148 101 ääntä on huikea suoritus. Se on itse asiassa niin paljon, että kisa kokoomuksen puheenjohtajasta tuli samalla käydyksi.
Kun puheenjohtajan tärkein tehtävässä puolueessa kuin puolueessa on johdattaa omansa voittoon kansallisissa vaaleissa, kokoomus ei voi ohittaa Stubbin kaltaista kansansuosikkia kesän puoluekokouksessa. Kokoomus tarvitsee häntä kevään 2015 eduskuntavaaleissa.
Seuraavaksi voi ryhtyä arvailemaan sitä, missä vaiheessa Jan Vapaavuori ja Paula Risikko toteavat saman ja heittävät puoluejohtajakisassa pyyhkeen kehään. Ei ole mitään syytä lähteä Lahteen kokemaan rökäletappiota. Ei edes sen jalon periaatteen nojalla, että puheenjohtaja saa kunnon alun tehtäväänsä vain reilun ja tiukan keskinäisen kilvoittelun kautta. Kisasta kun tuskin tulisi edes kovin tiukkaa.
Alexander Stubb nousee Suomen tasavallan seuraavaksi pääministeriksi. Vain itsetuhoinen puolue valitsisi tässä tilanteessa toisin.
Stubbin heikkoudeksi on arvioitu sisäpolitiikkaa, lähinnä sosiaali- ja terveysasioihin liittyvää osaamista. Epäily on sikäli turhaa, että kaikki nuo asiat ovat opittavissa. Tohtorintutkinnon suorittaneen miehen älyllinen kapasiteetti riittää kyllä, kunhan vain kiinnostus riittää.
Samalla Stubb tosin myös avaa itsensä julkiselle arvostelulle aivan eri tavalla kuin tähän saakka. Ulkoministerinä ja ulkomaankauppaministerinä asialista on erilainen, ja niissä tehtävissä on mahdollista saada hiukan suojaa sisäpolitiikan melskeiltä.
Pääministerin tehtävä on toinen. Yksityisyyttä ei ole, ja arvostelua tulee varmasti.
Pääkirjoitus