Vasemmistoliitto sai viikonloppuna uuden puheenjohtajan, kun puolueen valtuusto äänesti Li Anderssonin, 37, seuraajaksi kansanedustaja Minja Koskelan, 37.
Vasemmistoliittoa johtaa vastedeskin nuorehko, yliopistokoulutettu nainen. Andersson on valtiotieteiden kandidaatti, Koskela musiikin tohtori ja yhteiskuntatieteiden maisteri.
Uuden puheenjohtajan asema on valmiiksi paineistettu. Häntä tullaan jatkuvasti vertaamaan Anderssoniin, joka linkosi puolueen häkellyttävään suurvoittoon kesäkuun eurovaaleissa. Koskelan kansanvillitsijän kyvyt ovat ensi kerran puntarissa ensi huhtikuun alue- ja kuntavaaleissa.
Vaikka vuonna 1990 perustettu vasemmistoliitto vielä alkutaipaleellaan leimautui duunaripuolueeksi, puolueen johtajavalinnat ovat kertoneet muusta. Ainoa tähänastisista puheenjohtajista, joka on tehnyt työväenluokkaisiksi laskettavia töitä, on Oulun Martti Korhonen. Hän johti puoluetta vuosina 2006 – 2009 ja on alkuperäiseltä ammatiltaan autonasentaja.
Koskelan nousu vasemmistoliiton johtoon on ollut nopea. Hän aktivoitui poliittisesti kymmenisen vuotta sitten. Vuonna 2019 hänet valittiin puolueen poliittiseksi asiantuntijaksi ja viime vuonna eduskuntaan yli 10 000 äänen voimin.
Koskela on uuden ajan poliitikko siinä, että hän on rakentanut uraansa painokkaasti sosiaalisen median kautta. Esimerkiksi Koskelan henkilökuviin painottuvalla Instagram-tilillä on tätä nykyä 44 000 seuraajaa.
Jos jo Andersson edusti vahvasti pelkän punaisuuden sijasta punavihreyttä, sitä edustaa yhtä kirkkaasti Koskela. Valintansa jälkeen pitämässään puheessa hän nimesi suurimmaksi tulevaisuushaasteeksi ympäristö- ja luontokriisin.
Punaisuuttakaan ei ole vaikea löytää. Koskela esimerkiksi rökittää sujuvasti hallituksen "erittäin kovaa oikeistolaista luokkapolitiikkaa" ja syyttää Orpon kabinettia tavoitteista "murskata ammattiyhdistysliike".
Ehkä kaikuna some-ympyröistä Koskela on sanankäyttäjänä Anderssonia kärkevämpi ja provokatiivisempi. Feminismiä Koskela ei ujostele tuoda esiin.
Koskela pumppasi lauantaina puolueeseen tulevaisuudenuskoa viittaamalla eurovaalien yli 17 prosentin kannatukseen. Vertailukohta on riskialtis. Tähtiehdokas Andersson ei ole mukana ensi kevään alue- ja kuntavaaleissa, tuskin vuoden 2027 eduskuntavaaleissakaan.
Viimeisimmissä mielipidemittauksissa eurovaalien noste näyttää haihtuneen. Pitkän jakson kannatus polkee paikallaan.
Orpon – Purran hallituksen oikeistopolitiikan voisi kuvitella satavan vahvasti vasemmistoliiton laariin, mutta vasemmistossa kannatustaan kiskoo nyt ylös SDP. Se näyttää kanavoivan tyytymättömyyden taakseen ilman erityisiä ponnistuksiakin.
Onko kyse siitä, että duunarimiehet tekevät lähtöä oikeistopolitiikkaa tekevän perussuomalaisten takaa mutta kokevat nykyisen vasemmistoliiton itselleen vieraaksi.