Ensi vuoden eurovaaleissa ei ole pelissä enempää eikä vähempää kuin EU:n perusidea. Populismi ja nationalismi ovat nostaneet päätään Suomessakin.
Eurovaalit pidetään päivälleen vuoden kuluttua. Eurovaalien äänestysprosentti ei ole huimannut Suomessa kertaakaan päätä. Tällä kertaa pelissä on kuitenkin tavallista enemmän. Siksi Euroopan parlamentin vaalien toivoisi kiinnostavan äänestäjiä aiempaa enemmän.
25. toukokuuta 2014 pidettävät vaalit ovat ensinnäkin ensimmäiset eurovaalit, jotka pidetään Euroopan finanssikriisin puhkeamisen jälkeen. Vaikka akuutein kriisi onkin hellittänyt, sen seuraukset tuntuvat vielä pitkään talouden ahdinkona, velkaisina julkisina talouksina ja suurtyöttömyytenä.
Tärkeintä, ja huolestuttavinta, on kuitenkin se, että eurovaaleissa mitataan EU:n perusideaa vakavammin kuin aiemmissa vaaleissa. Nationalismi ja populismi ovat nostaneet päätään useissa EU-maissa, eivät vähiten Suomessa. Vaalit voivat johtaa yllättäviin, ja huolestuttaviin, tuloksiin, eivät vähiten Suomessa.
Suomen tulevan meppijoukon koostumuksella on nykytilanteessa aiempaa suurempi merkitys. Parlamentinvaikutusvalta on kasvanut samalla kun EU-kriittisyys ja jopa -vastaisuus on noussut. Lisäksi Suomen paikkamäärä putosi jo aiemmin yhden.
Suomessa eurovaalien suurin kysymys on, toistuuko perussuomalaisten eduskuntavaaleissa saama jytky. Jos puolueen kannatus pysyy nykyisissä galluplukemissa ja muuttuu ääniksi, sen paikkaluku 13:sta mepistä nousee nykyisestä yhdestä kahteen.
Perussuomalaisten menestys riippuu vahvasti siitä, lähteekö puheenjohtaja Timo Soini ehdolle. Soini oli viime eurovaalien äänikuningas. Jos Soini lähtee ehdokkaaksi maksimoimaan puolueen kannatuksen, hän todennäköisesti vain käy Brysselissä kääntymässä ja palaa kotimaan politiikkaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.
Tällainen sukkulointi eurooppa- ja kotimaan politiikan välillä on mahdollista perustuslain valuvian vuoksi. Nopea paluu maitojunalla kotimaahan on äänestäjien harhauttamista. Puolueet ja poliitikot käyttävät tätä itse rakentamaansa porsaanreikää estoitta hyväkseen.
Toisaalta Suomen meppiedustajiksi on vakiintunut useita henkilöitä, jotka keskittyvät tehtäväänsä tosissaan ja pitkäjännitteisesti. Heidän joukossaan on ja sinne pyrkii nytkin poliitikkoja, joiden siivet ovat jotenkin palaneet kotimaan politiikassa. Siinä ei ole pulmaa, kunhan europarlamenttiin lähdetään vaikuttamaan tosissaan.
Vaikka puolueiden ehdokasasettelu valmistuu vasta ensi vuoden alussa, jo nyt näyttää siltä, että europarlamenttiin pyrkii tavanomaista valovoimaisempia ehdokkaita. Se tietää kovaa taistelua paikoista.
Vasemmistoliitto yrittää napata viimeksi menettämänsä paikan. Kokoomus, keskusta ja SDP pyrkivät nekin saamaan menettämänsä neljännen tai SDP kolmannen paikan takaisin. Huolestuneimpia paikoistaan saavat olla RKP ja kristillisdemokraatit, varsinkin jos KD ei saa nyt vaaliliittokumppania.
Vaalien aiennus toivottavasti nostaa äänestysaktiivisuutta. Edellisvaaleissa nähdyt 31, 40 ja 41 prosentin lukemat ovat häpeällisen alhaisia.