Euroopan unionin kanssa paljon tekemisissä olevilla ihmisillä on huono tapa käyttää sanoja ja ilmauksia, jotka vain he itse ymmärtävät. Tätä kutsutaan euroslangiksi.
Acquis: Acquis (tai acquis communautaire) on ranskankielinen käsite, joka tarkoittaa "EU:ta sellaisena kuin se on", toisin sanoen Euroopan unionin jäsenmaiden yhteisiä oikeuksia ja velvoitteita. Acquis'hin kuuluvat kaikki unionin perussopimukset ja lait, julistukset ja päätöslauselmat, kansainväliset sopimukset EU-asioista sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamat tuomiot.
"Brysselissä on päätetty": Tiedotusvälineissä sanotaan usein "Brysselissä", kun tarkoitetaan Euroopan unionin toimielimiä, joista useimmat sijaitsevat Brysselissä. Unionin lakiehdotukset valmistelee Euroopan komissio, mutta tämän jälkeen unionin neuvosto (jäsenmaiden hallitusten ministerit) ja Euroopan kansalaisten valitsema Euroopan parlamentti keskustelevat näistä ehdotuksista, tekevät niihin muutoksia ja lopulta päättävät, hyväksytäänkö ne uusiksi laeiksi.
Demokratiavaje: Usein valitetaan, että EU:n päätöksentekojärjestelmä on liian kaukana tavallisista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä sen monimutkaisia rakenteita ja vaikeita säädöstekstejä. Unioni yrittää poistaa tämän demokratiavajeen yksinkertaistamalla lainsäädäntöä, parantamalla suurelle yleisölle tarkoitettua tiedotustaan ja antamalla kansalaisjärjestöille lisää sananvaltaa politiikassa.
Euroalue: Ne Euroopan unionin jäsenmaat, jotka ovat ottaneet euron yhteiseksi rahakseen. Tähän mennessä euroalueeseen ovat liittyneet Belgia, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi.
Euroopan linnake: Tätä ilmaisua käytetään joskus asenteesta, jonka mukaan Eurooppaa on suojeltava ulkoisilta vaikutteilta, varsinkin kulttuurisilta vaikutteilta. "Euroopan linnake" - käsitettä kuulee usein käytettävän, kun keskustellaan turvapaikka-asioista ja siirtolaisuuden sääntelystä.
Euroskeptikko: Tätä nimitystä käytetään usein henkilöstä, joka vastustaa Euroopan yhdentymistä tai joka suhtautuu epäilevästi unioniin ja sen pyrkimyksiin.
Harmonisointi: Harmonisoinnilla tarkoitetaan jäsenvaltioiden toimintaperiaatteiden ja teknisten normien yhdenmukaistamista niin, että tuotteita ja palveluja voidaan ostaa ja myydä vapaasti kaikkialla Euroopan unionin alueella. Päinvastoin kuin yleensä luullaan, harmonisointi ei tarkoita, että kaikkea kurkkujen käyryydestä porkkanoiden väriin standardoidaan pelkän standardoimisen vuoksi.
Kahden nopeuden Eurooppa: Tällä tarkoitetaan teoreettista mahdollisuutta, että tulevaisuudessa jokin "ydinryhmä" EU:n jäsenmaita päättää edetä muita nopeammin Euroopan yhdentämisessä. Jo nyt on mahdollista, että joukko EU-maita tekee muita läheisempää yhteistyötä; tätä järjestelyä kutsutaan tiiviimmäksi yhteistyöksi.
Läpinäkyvyys: Sanaa läpinäkyvyys käytetään usein tarkoittamaan avoimuutta EU:n toimielinten työtavoissa. EU:n toimielimet ovat sitoutuneet toimimaan entistä avoimemmin. Ne parantavat yleisön mahdollisuuksia saada tietoa ja pyrkivät laatimaan asiakirjansa selkeämmiksi ja helpommin luettaviksi.
Neljä vapautta: Yksi unionin saavutuksista on ollut luoda sisärajaton alue, jonka sisällä 1) ihmiset, 2) tavarat, 3) palvelut ja 4) raha saavat liikkua vapaasti. Tätä nelinkertaista liikkumisen vapautta kutsutaan joskus "neljäksi vapaudeksi".
Schengen-alue: Ranska, Saksa, Belgia, Luxemburg ja Alankomaat päättivät vuonna 1985 lopettaa maiden välillä matkustavien henkilöiden tarkastukset. Ne perustivat alueen, jolla ei ole sisärajoja, ja aluetta alettiin kutsua Schengen-alueeksi. (Sopimus allekirjoitettiin Schengen-nimisessä kylässä Luxemburgissa.)
Schengen-maat ottivat käyttöön koko alueella yhteisen viisumipolitiikan ja sopivat tehokkaiden tarkastusten järjestämisestä alueen ulkorajoilla. Sen sijaan sisärajoilla voidaan tehdä tarkastuksia vain rajoitetun ajan ja vain yleiseen järjestykseen tai kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä.
Schengen-alue on vähitellen laajentunut käsittämään kaikki EU-maat ja lisäksi Islannin ja Norjan, ja Schengenin sopimuksesta on tullut osa EU:n perussopimuksia.
Sosiaalinen polkumyynti: Tällä tarkoitetaan menettelyä, jossa tuottajat sulkevat tehtaita korkean palkkatason alueilla ja avaavat uusia tehtaita alueilla, joilla työvoima on halpaa. Näin vähennetään kustannuksia ja parannetaan yritysten tuottavuutta, mutta varjopuolena on usein työttömyyden lisääntyminen Euroopassa.
Subsidiariteetti: Subsidiariteetti- eli toissijaisuus- tai läheisyysperiaate tarkoittaa, että EU:n päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia. Toisin sanoen unioni ryhtyy toimintaan vain tapauksissa, joissa toiminta koko EU:n tasolla on tehokkaampaa kuin toiminta valtion, alueen tai paikkakunnan tasolla.