Euromaiden talouskuria tulee pitää yllä, olipa kysymys isosta tai pienestä jäsenmaasta. Pelissä on euron uskottavuus, jota jäsenmaiden vaaliaikataulut eivät saa vaarantaa.
Valtioiden budjetit ovat yritysten budjeteista poiketen puhtaiden eurojen ja senttien lisäksi mitä suurimmassa määrin politiikkaa. Valtioiden tulo- ja menoarvioita tekevät poliittiset hallitukset, jotka hakevat luottamuksensa paitsi markkinoilta myös äänestäjiltä.
Sunnuntaina pidettävät kansalliskokousvaalit ovat suora selitys siihen, että Ranska halusi lykätä päätöstä budjettinsa tasapainottamisesta. Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen shokkitulos sekoitti Ranskan sisäpoliittiset kuviot. Vyön kiristys ennen vaaleja olisi tässä tilanteessa riskialtis veto. Seuraava hallitus pääsee näin aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Periaatteellisesti on kuitenkin huolestuttavaa, että muut EU-maat, etenkin euromaat, olivat valmiita joustamaan Ranskan sisäpoliittisen kalenterin mukaan. Euro pysyy, kun taas vaaleja riittää ja niitä tulee lisää unionin ottaessa lisää jäseniä.
Ecofin-neuvosto suostui tiistaina Luxemburgissa Ranskan pyytämään lisäaikaan. Ratkaisu mahdollistaa sen, että asiasta paisuu lihava riita Sevillan huippukokouksessa. Edellisessä Barcelonan huippukokouksessa sovittiin, että euromaiden budjetit pannaan tasapainoon 2004. On pidettävä huoli, ettei tästä päätöksestä enää tingitä. Tämänsuuntaisiin paineisiin viittaa Ranskan presidentin Jacques Chiracin väläyttämä mahdollisuus siirtää takaraja vuoteen 2007. Vakaus- ja kasvusopimuksessahan sovittiin alunperin, että budjetit tasapainotetaan jo 2001.
Vakaus- ja kasvusopimus sallii enintään kolmen prosentin budjettivajeen. Kun kynnys alkaa lähestyä, EU-komission tulisi antaa rajaa lähestyvälle maalle varhaisvaroitus. Komissio ehdotti Saksalle varoitusta talvella, mutta lopulta Saksa välttyi siltä lupaamalla pistää vajeensa kuriin. Saksassa on liittopäivävaalit syyskuussa.
Eurokuri on pitänyt yleensä ottaen hyvin, vaikka joidenkin hevoskuurien tulosten aitoutta voi epäillä. Koska järjestelmä toimii, sitä ei pidä mennä rikkomaan. Euroalueen pelinsääntöjen venyttämisestä kehittyy tällä vauhdilla paha tapa. Saksan ja Ranskan ohella ainakin Italian ja Portugalin budjettivajeet alkavat olla huolestuttavalla tasolla. Sama pätee euroalueen ulkopuolella olevaan Britanniaan.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö onkin oikeassa sanoessaan, että vaaleilla pelaaminen nakertaa euroalueen uskottavuutta. Talouden tunnusluvut ovat samat päivä vaalien jälkeen kuin päivä ennen niitä. Euroalueella pidetään keskimäärin kolmet vaalit vuodessa. Jos tunnuslukuja aletaan tutkia poliittisen kalenterin mukaan, sopivista ajankohdista voi tulla pula.
Vaikka tiukka budjettikuri onkin kamreeritaloutta, jotkin selvät numerot tarvitaan. Jos sovitut säännöt ovat liian tiukkoja, niitä pitää muuttaa, mutta vain yhteisellä päätöksellä. Silloin tulee kuitenkin muistaa, että tällaisilla päätöksillä koetellaan EU:n tähän asti suurimman taloudellisen saavutuksen, yhteisvaluutan, luottamusta.
Isot jäsenmaat keikuttavat unionin vallan tasapainoa itselleen edulliseksi muissakin asioissa. Siksi mahdollisimman tiukka kiinnipito yhteisistä budjettisäännöistä on etenkin pienten maiden etu. Ranskan esimerkin valossa pienten jäsenten olisi ollut syytä vetää tiukempaa linjaa jo Saksan kohdalla. Suurilta jäsenmailta on tuskin odotettavissa jalomielisyyttä, jos ja kun jonkin pienen maan budjettivaje kolkuttaa sovittua kattoa.