Baku on ylen tuulinen mutta myös yllättävän näyttävä suurkaupunki. Se voisi vetää herkullisen ruokansa, monipuolisten kauppojensa sekä vanhankaupunkinsa magnetisoimana runsaasti turisteja puoleensa. Sinne on kuitenkin hankala matkustaa. Vaikka viisumihakemukseen olisi liittää mukaan EU-komission seminaarikutsu ja ohjelmassa olisi ministeritapaamisia, passi viipyy Azerbaidzhanin Tukholman suurlähetystössä viikkotolkulla.
Jos sitten satunnainen matkailija uskaltautuu ilman ryhmää katsastamaan kirjavin mosaiikein koristeltuja suihkulähteitä ja uhkeita, filigraaneja rakennuksia tai Kaspianmeren rannalle rakennettua juhlavaa puistikkoa, saa hän helposti kannoilleen sekä poliisin että ilmiselviä varjostajia.
Miksi ihmeessä siis kenenkään pitäisi vaivautua Azerbaidzhaniin? Maa on sotinut 1990-luvulta asti naapuriaan Armeniaa vastaan, ja siellä saavutettu vakaus tarkoittaa sitä, että valta on keskittymässä presidenttiperheelle. Maan oppositio on puristettu viiteen kansanedustajaan, ja kriittisiä journalisteja sekä nuorisoaktivisteja suljetaan vuosiksi vankilaan huligaaneina.
EU on tainnut miettiä samaa vuosia. Nyt komissio on aloittamassa neuvonpitoa mahdollista assosiaatiosopimusta varten, joka on alin aste EU-tiellä. "Edessä on paljon kovaa työtä", tietää Euroopan komissiossa Etelä-Kaukaasian asioista vastaava Karin Gatt-Rutter.
Miksi EU sitten haluaa porautua suhteessaan Azerbaidzhaniin öljykauppoja pitemmälle? Siksi, että kolme neljästä azerista asuu rajan takana Iranissa, Gatt-Rutter vihjaa.
Azerit saattaisivat tarjota EU:lle oikotien itsepäisten imaamien Iraniin. Azerbaidzhanissa asuu 8,5 miljoonaa ihmistä. Iranissa, jonka pohjoisosa on periaatteessa sama kuin Etelä-Azerbaidzhan, elää sen sijaan peräti 30 miljoonaa azeria. Joka kolmas Teheranissa on azeri, myös ylin johtaja ajatollah Ali Khamenei.
Varaulkoministeri Araz Azimov luonnehtii Azerbaidzhanin Iran-yhteyttä "varannoksi", vaikka torjuukin suoralta kädeltä lunastamishaaveet, ainakin toistaiseksi. "Meidän on oltava hyviä naapureita. Paitsi Armenian kanssa", Azimov vannoo.
Ongelmat koko alueella ovat joka tapauksessa yhteisiä. Iraninkin raja vuotaa Afganistanin suunnalta tulevia terroristeja ja huumeita, Azimov huolehtii.
Etelä-Kaukasia on koko EU:n suurin uhka, tutkijat hälyttävät. "Etelä-Kaukasiassa vallitsee täydellinen turvallisuustyhjiö", sanoo Brysselissä toimivan Strategic Studies -laitoksen johtaja Borut Grgic.
EU ei ole yhtään valmiimpi toimimaan kuin se oli Georgian sodan jälkeen, kritisoi puolestaan European Policy Centerin tutkija Amanda Akaçakoca: "EU:n on otettava entistä aktiivisempi rooli."
Vlad Socor Jamestown Foundationista Washingtonista taas kummastelee Natonkin lähteneen "lomalle historiasta" sen jälkeen, kun se liittoutui Itä-Euroopan maiden kanssa: "Natolta puuttuu visio Etelä-Kaukasiaa varten, vaikka sen tehtäviin kuuluu vaalia turvallista naapuruuspolitiikkaa."
Sirpaleisen alueen ongelmat kiteytyvät Vuoristo-Karabahin niin sanotussa jäätyneessä konfliktissa. EU:n Azerbaidzhan-agendalla asia on nostettu ylimmäksi. Sen sijaan Armenian työlistalla EU on asettanut konflikin vasta kahdeksanneksi tärkeimmäksi asiaksi, vaikka kriisi on kaikkea muuta kuin jäässä.
Rajavyöhykkeellä seisoo 30 000 sotilasta, mutta ei yhtään rauhanturvaajaa. Kuolonuhreja on vuosittain kymmeniä.
Azerbaidzhan ja Armenia ovat neuvotelleet useita kertoja vuoden mittaan. Baku haluaa Vuoristo-Karabahista itsenäisen valtion ja vaatii Armeniaa vetäytymään puskurivyöhykkeeltä. Jerevan, joka saa tukea niin Ranskasta kuin Venäjältäkin, ei tule piiruakaan vastaan. Diktaattoria lähentelevä presidentti Ilham Alijev uhkasikin vastikään "armeijan keinoilla".
Tunteet ovat erityisen pinnalla, sillä Bakun perinteinen liittolainen Ankara - azerit ovat turkkilaisperäisiä - on yhtäkkiä lähentynyt Armeniaa. Turkin ja Armenian välinen raja on ollut suljettuna vuodesta 1993 lähtien, mutta nyt se on avautumassa.
Ajankohta on azerien mielestä väärä. Azerit itse käyvät parhaillaan Turkin kanssa tiukkoja neuvotteluja kaasunsa kauttakulkuhinnoista.
Azerbaidzhan on suuntautunut vuodesta 1994 länteen, kohti EU:ta ja Natoa. Samoin kuin Turkki, Baku tähtää alueelliseen valta-asemaan sekä öljyn ja kaasun välittäjäksi Kazakstania ja Turkmenistania myöten.
Talouskehitys pääsee tosin vauhtiin vasta, kun rajariidat saadaan ratkottua ja tiet auki. Siihen asti azerien öljy- ja kaasuputketkin joutuvat kiertämään Georgian kautta Turkkiin.
Viime aikoina Bakussa on tosin viritelty myös länttä vastustavia ääniä. Vastikään eräs puoluejohtaja ehdotti, että Venäjä pystyttäisi taas sotilastukikohdan Azerbaidzhaniin.