EU:n itälaajeneminen on poliittista räjähdysainetta. Hollannin hallitus ehti siihen jo kompastua, vaikka laajeneminen on olemassa vasta paperilla. Hollanti käy kuitenkin esimerkistä, millaisia vaikeuksia on edessäpäin nykyisissä jäsenmaissa, kun EU:n rajoja lähdetään toden teolla vetämään kohti itää.
Hollannin hallituksessa istui kesän parlamenttivaaleista saakka populistinen Pim Fortuynin lista (LPF), joka kehitti hallituksen sisällä riidan EU:n laajenemisen ehdoista. LPF:n ministerit maalailivat kauhukuvia tiettyjen hakijamaiden poliittisesta kehittymättömyydestä ja korruptioherkkyydestä sekä maataloustukiaisten räjähdysmäisestä kasvusta.
EU:n uudet jäsenmaat on hyväksyttävä jokaisessa vanhassa jäsenmaassa. Pahaenteistä on, että EU:n mallivaltioihin kuulunut Hollantikin haraa vastaan. Hollannin porvarillinen hallitus ehti tosin tällä välin kaatua, mutta se jatkaa toimitusministeristönä tammikuun ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin saakka. Päätös EU:n laajenemisesta pitäisi kuitenkin syntyä tämän vuoden puolella, jos aiotaan pitää kiinni suunnitelmasta, että uudet jäsenmaat astuvat rinkiin vuoden 2004 alusta.
Murhatun Pim Fortuynin seuraajat eivät ole kiihkeimmästä päästä Euroopan populisteja. Hollantilaisia voi kuvata "maltillisiksi" verrattuna esimerkiksi ranskalaisen Jean-Marie Le Penin, itävaltalaisen Jörg Haiderin tai italialaisen Umberto Bossin joukkoihin.
Esimakua on jo saatu eri puolilta Eurooppaa, miten EU:ta käytetään populistipuolueiden propagandassa pelkojen lietsomiseen. EU on niin sopiva sylkykuppi populisteille, että se melkein pitäisi keksiä jos sitä ei olisi. Ihmissalakuljetus, huumeet, Brysselin byrokratia - kaikki voidaan pistää EU:n piikkiin.
Äärioikeistolaiset populistipuolueet eivät ole mikään yhtenäinen blokki, mutta EU-vastaisuus näyttää olevan yhdistävä piirre ulkomaalaisvastaisuuden ja rikollisuudella kauhistelun ohella. Nämä kaikki kiehtoutuvat sitä paitsi populistijohtajien puheissa sotkuiseksi vyyhdeksi, jonka keskiössä on liikkumista helpottava EU:n Schengenin rajasopimus.
Euroopan populistipuolueet kalastelevat sameilla vesille. Sinne eivät perinteiset puolueet uskaltaudu. Ne ovat haluttomia sanomaan mitään pakolaisista, vierastyöläisistä tai muista maahanmuuttajista rasistileiman pelossa.
Kansallismielisten populistipuolueiden pirtaan sen sijaan sopii hyvin sanoa suorat sanat EU:n ulkomaalaispolitiikasta tai jäsenkandidaattien kypsyydestä. Tällainen puhe uppoaa työttömiin, huonosti koulutettuihin ja muihin väliinputoajiin. Varsinkin Keski-Euroopassa on pelko uusien jäsenmaiden työnhakijoiden massavaelluksesta todellinen.
Sille ei voida mitään, että EU:n itälaajeneminen antaa vielä sytykkeitä monelle vaalipuheelle. Lääke populisteja vastan on kuitenkin keksitty. Kokemukset Itävallasta ja Hollannista osoittavat, että populistipuolueen sitominen hallitusvastuuseen viilentää kuumimmat höyryt ja herättää valitsijakunnan.
Itävallassa pidetään ennenaikaiset parlamenttivaalit marraskuun lopulla. Haiderin Vapauspuolueelle povataan murskatappiota. Puolue yrittää hillitä äänestäjäpakoa varoittelemalla EU:n laajenemisesta. Erityinen silmätikku on naapurimaa Tshekki, jonka kanssa Itävalta on kiistellyt ydinvoimalasta ja sudeettisaksalaisten karkotuksista. Haiderin käsissä EU-räjähde on kuitenkin menettänyt ainakin väliaikaisesti pelotevoimansa.