Vaikka Euroopan unioni pyrkii laajentuessaan ottamaan entistä paremmin huomioon myös sen ulkopuolelle jäävän Venäjän tarpeet, tosiasiassa Venäjä jää yhä syrjemmälle Euroopan valtavirroista. Ja se Venäjää pelottaa enemmän kuin mikään muu.
Venäjällä ei ole mitään Euroopan unionin laajenemista vastaan, mutta se ei kuitenkaan pidä siitä. Venäjän näkökulmasta EU tulee nyt sen alueelle, kun entiset sosialistimaat ja jopa entiset neuvostotasavallat liittyvät siihen.
Venäjälle yhteistyö Euroopan unionin kanssa on kuitenkin taloudellisen kasvun edellytys. Toisaalta Venäjä ei mielellään sopeutuisi niihin pelisääntöihin, joilla EU haluaa suhteita kehitettävän.
Siksi Venäjällä ei tunnetakaan suurta riemua siitä, että suuren talousalueen rajat tulevat sitä lähemmäksi. Laajeneminen ei tapahdu Venäjän vaan Euroopan ehdoilla.
Venäjän johdolle on nöyryyttävää ottaa jatkuvasti ohjeita ulkomailta oman taloutensa, poliittisen järjestelmänsä tai ihmisoikeuksiensa kehittämisestä. Se ei sovi maalle, joka haluaisi olla kaikkien arvostama suurvalta.
Venäjä haluaa olla mukana yhteistyössä vain siltä osin kuin se on sille itselleen hyödyllistä ja hyväksyttävää. Se haluaisi itse asettaa yhteistyön päämäärät ja ehdot.
Taloudelliset menetykset
Venäjä on laskenut menettävänsä 150-300 miljoonaa euroa vuosittain EU:n laajenemisen johdosta, koska se joutuu sopeuttamaan kauppansa uusien jäsenmaiden kanssa eurosääntöihin. Siksi Venäjä ei aluksi halunnutkaan noudattaa uusien jäsenten kanssa yleisiä EU-sopimuksia.
Venäjällä on erityissopimuksia entisten sosialistimaiden kanssa mm. energian viennistä. Toisaalta se perii kaksoistullia Baltian maista tuotavista tavaroista. Suurimmat menetykset Venäjälle tulisi EU:n teräs-, vilja- ym. kiintiöiden ulottamisesta uusiin jäsenmaihin.
Nyt näistä asioista on kuitenkin sovittu, ja Venäjä suostuu allekirjoittamaan pöytäkirjan, jolla se tunnustaa uusille jäsenmaille saman kohtelun kuin vanhoillekin.
Kaksi asiaa kuitenkin jäi vielä auki, kun Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja EU:n puheenjohtajamaan Irlannin ulkoministeri Brian Cowen neuvottelivat alkukuusta Dublinissa.
Tavara- ja sotilaskuljetuksista Venäjältä Liettuan kautta Kaliningradin alueelle ei saatu aikaan yhteisymmärrystä. Ja Venäjä vaatii myös venäjänkielisen väestön aseman parantamista Virossa ja Latviassa.
Avonaisista kysymyksestä tehdään erillinen paperi, jossa saatetaan sopia myös aikarajasta, johon mennessä ne ratkaistaan.
Viisumivapaus aina esillä
EU:n ja Venäjän välillä on myös sellaisia "ikuisuusasioita", jotka eivät mitenkään liity EU:n laajenemiseen. Yksi sellainen on Venäjän halu viisumipakon poistamisesta kansalaisilta EU:hun matkustettaessa.
Venäjä on tehnyt tästä asiasta neuvotteluvaltin, joka lyödään aina pöytään, kun EU haluaa jotain Venäjältä. Venäjä suostuu myönnytyksiin, jos EU etenee viisumivapausasiassa.
Venäjä haluaisi EU:n poistavan asteittain viisumikäytännön ja EU vaatii Venäjältä puolestaan monia uudistuksia, jotta siihen voitaisiin suostua.
Yksi tärkeimmistä EU:n vaatimuksista on, että Venäjä allekirjoittaa ns. palauttamissopimuksen. Sen mukaan kaikki Venäjän kautta laittomasti EU:hun tulleet ulkomaalaiset palautettaisiin Venäjälle.
Venäjän ongelmana on se, ettei sillä ole pitävää rajavalvontaa IVY-maiden rajoilla. Se ei mielellään vastaisi naapurimaiden laittomien rajanylittäjien palauttamisesta.
Tästä asiasta tulee pian myös Venäjän sisäinen ongelma, kirjoitti hiljattain parlamentin ylähuoneen kansainvälisten asioiden neuvonantaja Oleg Barabanov Vedomosti-lehdessä.
Liikemiehet ja nuoriso odottavat vapaampaa matkustusmahdollisuutta länteen. He huomaavat kuitenkin pian, että esteenä ovat Venäjän hyvät suhteet IVY-maihin.
Silloin he kysyvät, kumman me valitsemme, IVY:n vai EU:n, Barabanov kirjoittaa. Ja he vastaavat tietysti valitsevansa EU:n.