EU-kansalaisen on hyvä tietää muutamia asioita unionin sisällä liikkuessaan.
Matkustettaessa on syytä muistaa, että vaikka rajatarkastukset ovat poistuneet EU-maiden välillä (lukuun ottamatta Irlantia ja Iso-Britanniaa), on passi syytä pitää mukana kaikkialla EU:ssa liikkuessaan.
Kaikissa unionimaissa, myös uusissa, henkilöllisyyden todistamiseen käy myös EU-henkilökortti . Korttia ei kuitenkaan välttämättä vielä tunneta kaikissa paikoissa, joten passi on siitäkin syystä syytä pitää mukana.
EU-henkilökortti käy myös Irlannissa ja Iso-Britanniassa, vaikka ne eivät kuulu Schengenalueeseen.
Uudet jäsenmaat liittyvät Schengenin piiriin, mutta tarvittava tietojärjestelmä otetaan niissä käyttöön aikaisintaan vuonna 2008.
EU-henkilökortti käy myös Norjassa ja Islannissa, vaikka ne eivät ole EU-maita, mutta kuuluvat Schengenalueeseen.
EU-kansalaisilla on oikeus halutessaan lähteä töihin toiseen jäsenvaltioon. Vanhoissa jäsenmaissa liikkuminen on vapaata puolin ja toisin , mutta uusien jäsenmaiden kohdalla työskentelyssä sovelletaan siirtymäaikaa, joka on vähintään kaksi vuotta. Esimerkiksi Suomeen Virosta tulevalla on oltava työlupa, joka tarkastetaan kahden vuoden kuluttua ja katsotaan onko tarvetta jatkoluvalle. Vanhoista jäsenmaista uusiin jäsenmaihin työskenteleville ei ole ainakaan toistaiseksi asetettu rajoituksia, vaikka keskustelua siitäkin on käyty.
Työlupa-asioissakin on poikkeuksia. Vanhoista jäsenmaista Irlanti ei ole asettanut suojarajoituksia, koska maassa on pulaa työntekijöistä. Uusista jäsenmaista työlupavaatimus ei puolestaan koske Maltaa ja Kyprosta. Heidän kansalaisensa voivat vapaasti työskennellä nykyisissä EU-maissa.
Jotta asia menisi vielä mutkikkaammaksi käytäntöä on sekin, että palveluala on kiertänyt sääntöä värväämällä työntekijöitä työntekijän tulomaassa olevien välitystoimistojen kautta. Toiminta on yleisesti tiedostettu porsaanreikä.
Niissäkin maissa, joissa ei tarvita työlupaa , tarvitaan kuitenkin oleskelulupa mikäli oleskelu kestää yli kolme kuukautta.
Opiskelu EU-maissa sujuu vaivattomasti. Jäsenvaltioiden kansalaisilla on mahdollisuus opiskella, saada koulutusta tai tehdä tutkimusta missä tahansa unionin jäsenmaassa. Opiskelijat eivät kuitenkaan ole oikeutettuja opiskelumaan sosiaaliturvaan. Oikeus toisen jäsenmaan sosiaaliturvaan mahdollistuu vain tekemällä siellä töitä.
Euro on käypää valuuttaa jo kahdessatoista jäsenmaassa: Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Ranskassa, Saksassa ja Suomessa. Eurovaluutta laajenee aikaisintaan vuonna 2006-2007.
Yrittäminen on EU-maissa periaatteessa yhtä vapaata kuin liikkuminenkin. Kussakin maassa on tosin omat maakohtaiset järjestelmät, jotka tulee selvittää. Esimerkiksi rekisteröinti- ja verotusasiat vaihtelevat.
Ympäristöön liittyvät asiat ovat korostuneet vuosi vuodelta Euroopan unionissa. EU-kansalaisen on hyvä tietää, että jokaisen meidän tavoitteena on parantaa, säilyttää ja suojella ympäristöä, suojella ihmisen terveyttä ja muistaa järkevä luonnonvarojen käyttö.
EU:n ulkopuolelta unionialueelle tulevista ei tule EU-kansalaisia edes pysyvän oleskeluluvan kautta, vaan heillä on EU-kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet vasta, kun he saavat EU-maan kansallisuuden.
Lähde: Eurooppa-tiedotus, Euroneuvontakeskus