Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Oulun Musiikkivideofestivaalit, Air Guitar Carte Blanche 24.8.
Perjantaisen ilmakitaransoiton MM-kisamittelön alkulämmittelynä suuntasin jo torstaina Air Guitar Carte Blanche -näytökseen. Pieni 30 istumapaikan Studio alkoi äkkiä täyttyä aiempien vuosien MM-kisojen kilpailijoista sekä ilmakitaransoiton muista sisäpiiriläisistä. Iloiset jälleennäkemiset ja innokas puheensorina saivat minut katselemaan jo alkuun hieman hätääntyneenä ympärilleni, olinko sattumalta eksynyt jonkin sortin yksityistilaisuuteen.
Näytöksessä vuoden 2013 MM-voittaja Eric ”Mean Melin” Melin (USA) sekä viime vuoden MM-voittaja Matt ”Airistotle” Burns (USA) johdattivat katsojat valitsemiensa erilaisten videoiden kautta ilmakitaransoiton maailmaan. Ensimmäisen videoklipin alkaessa huoneen valot ja valkokangas sammuivat. Riehakas joukko vitsaili yhdessä, että olemmeko jo valmiita, ja äkkiä Melin nostaa etusormensa ylös merkiksi, aivan kuten ilmakitaransoitossa on tapana ennen suorituksen alkua. Samassa merkin myötä video ilmestyy ruudulle valmiina alkamaan ja samalla hetkellä koko Studio repeää nauruun.
Näytöksen videoihin kuului parhaita paloja aikaisemmista MM-kisoista ja niiden tunnelmasta, ilmakitarayhteisön jäsenten omia videoita, musiikkivideoita, näyte tuoreesta dokumentista sekä ensimmäisestä ilmakitarasoittoa koskevasta elokuvasta. Hallitseva maailmanmestari Burns kuitenkin huomauttaa, että vaikka ilmakitaransoiton maine on levinnyt ja uusia projekteja on tarjolla, hän itse suhtautuu tähän kaikkeen vielä hiukan varauksella. Hänen mukaansa on tärkeää löytää projekteista juuri ne, joissa ihmiset eivät naura väheksyvästi tai halveksuvasti ilmakitarayhteisölle, vaan he nimenomaan pitävät hauskaa ja nauravat yhdessä ilmakitarayhteisön kanssa.
Jossain vaiheessa sisäistin, että istuessani tässä minä itsekin olen jollain tasolla osa ilmakitarayhteisöä, jonka myötä pienessä Studiossa virtasi jatkuvasti letkeä keskustelu englanniksi erilaisilla aksenteilla höystettynä ja sisäpiirivitsejä lenteli naurun kera katsojalta toiselle. Minun tieni tähän ilmakitarayhteisöön tapahtui toisaalta suhteellisen tyypilliseen tapaan. Aluksi saavutaan sattumalta paikalle miettien, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu, jonka jälkeen ilmakitarayhteisö toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi ja sen jälkeen tunnelmansa kautta kaappaa mukaansa.
Lopulta paikalle saapuneen ilmakitarayhteisön sisäpiirin myötä Air Guitar Carte Blanche -näytös muuttui rennoksi ja tuttavalliseksi kahden tunnin kestäväksi muisteloksi. Mutta kuten alussa mainitsin, tämä kaikki oli kuitenkin vain lämmittelyä verrattuna siihen, mitä perjantaina on luvassa, kun jälleen mitellään ilmakitaransoiton maailmanmestaruudesta.