Elinkeinoelämän keskusliitto aloittaa sittenkin neuvottelut keskitetystä tulosopimuksesta, vaikka vastapuoli ei ole liikahtanut entisistä näkemyksistään piiruakaan. Uuden järjestön ryhtiliike meni nopeasti ohi.
Leif Fagernäsin johtama Elinkeinoelämän keskusliitto EK kohahdutti kolme viikkoa sitten ilmoittamalla, ettei se suostu neuvottelemaan keskitetystä ratkaisusta. EK ei nähnyt edellytyksiä avata neuvotteluja, kun palkansaajajärjestöt olivat virittäneet sen mielestä odotuksensa epärealistiselle tasolle. "Jos neuvottelujen lähtökohdat eivät muutu nykyisestä, neuvottelut siirtyvät liittotasolle", EK:n työmarkkinajohtaja Seppo Riski totesi.
Huomiota kiinnitti jo tuolloin se, ettei EK kuitenkaan lyönyt täysin ovea kiinni neuvotteluilta. Keskiviikkona nähtiin, mitä muotoilu tarkoittaa. EK aloittaa sittenkin neuvottelut keskitetystä sopimuksesta, vaikka SAK; STTK ja Akava eivät ole tinkineet tippaakaan aiemmista ajatuksistaan - ainakaan julkisesti.
Vain STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää on yrittänyt tehdä jonkinlaisia uusia julkisia avauksia lausumalla muutaman myönteisen sanan paikallisen sopimisen kehittämisestä. Mutta siinä kaikki sitten onkin, ja se pakottaa kysymään, oliko EK:n aiempi sanailu vain hauisten pullistelua uuden järjestön profiilin nostamiseksi. Työnantajat ovat asettaneet ennenkin kovia tavoitteita kierroksen alussa, mutta taipuneet sitten realiteettien edessä. Siitäkö on taas kyse?
Jos EK:n aiemmilla linjauksilla oli tarkoitus rakentaa järjestölle jämäkkää profiilia ja vielä oikeisiin asioihin tukeutuen, niin järjestön hallituksen uusi päätös ilman myönnytyksiä vastapuolelta, saattaa hieman erikoiseen valoon Riskin ja Fagernäsin puheet. Se psykologinen yliote, minkä EK otti julkisessa keskustelussa tulopolitiikan sisällön uudistamisen tarpeesta, löystyi keskiviikkona.
Tätä on vaikea selittää tai ymmärtää muuten kuin niin, että kulissien takana on tapahtunut enemmän kuin mitä yleisesti tiedetään. Tunnusteluja järjestöjen välillä on jatkettu tiiviisti koko ajan. Tulopolitiikan vanha konkari Riski on arvioinut niiden perusteella mahdolliseksi sen, että EK pystyy sittenkin ajamaan paremmin omia tavoitteitaan keskitetyllä sopimuksella kuin liittokierroksella.
Maan hallituksen hivutustakaan ei voi unohtaa. Matti Vanhasen hallitus on rakentanut talouspolitiikkansa maltillisen tulosopimuksen varaan. Etelärannan vuorineuvosten on näköjään ollut vaikea vastustaa pää- ja valtiovarainministerin kuiskuttelua maan edusta.
Järjestöjohtajille voi vain toivoa onnea ja menestystä neuvotteluihin, joiden muodollinen lähtölaukaus ammutaan jo tänään ja joiden lähtökohdat ovat vaikeat uudistuspaineiden takia. EK vastaan pyristelyllä on sentään ollut yksi vaikutus: se on saanut palkansaajajärjestöt tajuamaan aiempaa hieman paremmin, että tulopolitiikkaa on modernisoitava - eikä kyse ole vain palkankorotusten oikeasta mitoituksesta työllisyyden näkökulmasta.
Korotusten muoto sekä mahdollisuus alakohtaiseen liikkumavaraan ja paikallisiin sovellutuksiin ovat vähintään yhtä tärkeitä asioita. Juuri tällä alueella on selvästikin tapahtunut sitä uudelleenarviointia, jonka takia EK nosti jalkansa jarrupolkimelta. Näkemyserojen työsuhdeturvasta on myös täytynyt hioutua tunnusteluissa. Haussa on malli, jonka mukaan työsuhdeturvan mahdollista kiristystä ei pantaisi yksittäisten yritysten rahoitettavaksi. Rahoitusvastuu levitetään kollektiiviseksi.
Neuvottelijoiden kellot on nyt tahdistettu marraskuun 26. päivän takarajaan.