Belgianpaimenkoira näyttää tukehtuvan aggressiiviseen haukkumiseensa. Ei ihme, sillä kaulassa on sekä piikki- että sähköpanta, joista sitä revitään eri suuntiin. Koira yrittää vimmaisesti ymmärtää, mitä siltä odotetaan.
Nainen vetää hihnassa saksanpaimenkoiraa, jota vierestä seuraava kouluttaja käskee ”monottaa”. Yksi mies toteaa, että kylläpä hänen koiransa reagoi vahvasti kipua tuottavaan sähköpantaan. Koiria lyödään tämän tästä nyrkillä.
Suomalaisten suojelukoiraharrastajien koulutustilaisuuksista salaa kuvatut videot ovat niin järkyttäviä, että niistä pystyy katsomaan vain pätkiä. Niiden perusteella kaikille koiranomistajille pitäisi asentaa seurantapannat. Seuraavaksi sitä toivookin koronan tappavan koko ihmiskunnan.
On paljastunut, että väkivaltaa käytetään myös opaskoirakoulutuksessa. Meillä Suomessa, jossa tällaista ei pitänyt olla olemassa.
Kuinka olenkaan kauhistellut Espanjasta adoptoidun vinttikoirani kohtelua lähtömaassaan. Mutta meillä tilanne voi olla jopa pahempi.
Koiria ei toki hylätä tai tapeta hitaasti kiduttamalla. Ne alistetaan vuosikausiksi sadistisen ”koulutuksen” uhreiksi ja omistajansa kilpailuharrastuksen välineiksi. Suomalaisten ”erityinen luontosuhde” alkaa näyttää yhä vastenmielisemmältä.
Ihmisen koirasuhde koulutusfilosofioineen on vaihdellut historiallisesti. Sata vuotta sitten Ivan Pavlov teki kuuluisat koirakokeensa. Sittemmin Burrhus Skinner osoitti, että jopa kyyhkyt ehdollistuvat tiettyyn käytökseen ärsykkeiden äärellä saadakseen ruokaa.
Skinnerin mielestä laboratoriossa tehtyjä eläinkokeita voitiin soveltaa suoraan ihmisiin ja jopa ihmisyhteisöihin.