Helsingin Sanomissa viiden lapsen isä puolustaa isien asemaa ja kirjoittaa, kuinka nainen on parisuhteessa projektipäällikkö ja isä juoksupoika. Koko Suomi on huolissaan poikien lukutaidosta. Ylioppilaskokeen arvostelua muutetaan, koska poikien vahvuudet eivät ole oikeinkirjoituksessa. Suomen miehet voivat pahoin, juovat itsensä sairaseläkkeelle ja itsemurhiin.
Onko suomalainen mies heikko ja huono? Miksi olisi?
Halusimme tai emme, olemme sivistysvaltiona nuori kansa. Emme mahda sille yhtään sen enempää kuin geopoliittiselle asemallemme Euroopan reunalla. Parissa sadassa vuodessa olemme saaneet kaiken kansamme lukutaitoisiksi ja peruskoulutetuksi, mutta hyvin monen syrjäseudun miehen kohdalla siihenpä se on jäänyt.
Menestys on maassamme polarisoitunut vahvasti. Esimerkiksi erot kaupunkien koulujen opiskelijoiden ja erityisesti syrjäkylän poikien välillä niin luku-, keskustelu- kuin kirjoitustaidossa ovat huimat. Kuitenkin opetus on samaa ja geenit samaa homogeenistä suomalaismassaa.
Kukaan ei ole ehkä kehdannut sanoa, että nimenomaan miesten kulttuuri on erilainen kaupungissa ja maalla, pääkaupunkiseudulla ja maakunnissa. Ja se tekee eron.
Hyvin monin paikoin kaupunkien ulkopuolella ja pienissä kaupungeissakin on vallalla patriarkaalinen, konservatiivinen ja agraariyhteiskuntaan nojaava kulttuuri. Mies on perheen pää ja tuo leivän, nainen hoitaa lapset ja kodin. Arvot ovat koti, uskonto ja isänmaa.
Poikalapsen harrastuksiksi sopivat vain jääkiekko, moottoriurheilu ja metsästys. Pojat ovat poikia eikä poika lue, ei kaunokirjoja eikä käyttöohjeita.
Ja ei, en halveksi tällaisia ihmisiä. En syytä heitä mistään. En halua rankaista heitä. Ihailen miehisiä miehiä, jotka tekevät tulen metsään ja nappaavat tammukoita. Mutta jos tosissaan kysytään, miksi poikien on niin paha olla koulussa, kotona, maailmassa, niin tässä on yksi syy.
Tällainen perinteinen miehen malli ei nähdäkseni nimittäin vastaa yhteiskunnan eikä parisuhteen vaatimuksiin enää. Se oli toimiva 50–60-luvulle saakka, mutta maailma on muuttunut, Eskoseni. Perinteinen nainen voi vielä pitää kiinni vanhasta roolistaan kodin projektipäällikkönä, jota hän on toteuttanut savupirtissäkin, mutta häneltä oletetaan myös panosta työelämässä.
Perinteinen mies käy palkkatöissä mutta ei näe sieltä tullessaan odottavaa kotityötä tai lastenhoitoa vaan odottaa, että hänet käskytetään hommiin. Ja kun perinteinen nainen ei sitä osaa tai halua tehdä, mies jää perheestään ulkopuolelle. Seurauksena on usein naisen vakava uupumus ja parisuhteen rikkoutuminen.
Jos pojilta ei koulunkäynnin suhteen vaadita yhtä paljon kuin tytöiltä – tai pojat eivät opi vaatimaan itseltään – seurauksena on joukko uroita, joiden menestys ei riitä jatko-opiskeluun mihinkään heitä itseään kiinnostavaan. Ja ura-odotuksethan ovat Suomessa tunnetusti hyvin sukupuolittuneita: tytöille hoiva-alaa, pojille tekniikkaa.
Mutta kun kaikista heikosti Pisa-testeissä pärjäävistä pojista ei tule kone- ja metallialan yrittäjiä tai insinöörejä! Ja jos et löydä paikkaasi työelämässä, niin sinun on hankala olla perheen elättäjä ja saada siitä roolista kaipaamaasi arvostusta. Myöskään muiden haaveiden toteuttaminen on hankalaa köyhänä. Siinä tilanteessa ihminen tuntee itsensä helposti epäonnistuneeksi ja alkaa lohduttaa itseään vaikkapa kuningas alkoholilla.
Perinteinen mieskulttuuri on siis nyky-yhteiskunnassa osin jopa haitallista, se kaventaa miesten menestymisen mahdollisuuksia. Tasa-arvoinen pohjoismainen yhteiskuntamme vaatii kaikkialle Suomeen uuden suomalaisen miesidentiteetin, jossa myös koulutus, lukeminen ja laaja sivistys ovat keskiössä.
Tämä muutos miesten on tehtävä itse, omilla arvostuksillaan ja esimerkeillään. Se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi olla ponnaripäisiä baristoja. Se ei poissulje kiekkoa tai kelkkailua, tekniikkaa tai metsästystä. Sen tulisi auttaa kaikkia miehiä löytämään paikkansa maailmassa, jossa Hirvaskankaalta voi etäopiskella yliopistokursseja ja Inarissa on kansainvälistä vetovoimaa enemmän kuin Oulussa.
Ei ole mitään syytä, miksi asuinpaikan pitäisi syrjäyttää. Tai miksi sukupuolen pitäisi antaa määrätä, miten elämäänsä elää.