Olen työskennellyt jo pidempään hankalaksi heittäytyneen käännösprojektin parissa. Tai oikeastaan se olen ollut minä, jolle 170 vuotta vanha parisuhdeväkivallan koominen kuvaus on aiheuttanut ongelmia. Naisen ensimmäisessä liitossa mies osoitti rakkauttaan lyömällä, ja nyt nainen lyö uutta miestään. Olen istunut vasemmalla kankulla ja oikealla kankulla, ähissyt, juonut hikoillen kahvia, teetä ja konjakkia.
Minun oli pakko keskustella aiheesta Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntijoiden kanssa, ja heidän mielestään huumori on vuosisatoja sitten syntynyt nimenomaan siitä, että nainen lyö miestään, koska sitä on pidetty poikkeuksellisena.
Viime viikolla Kalevalan päivän kunniaksi Juha Merimaa esitteli Helsingin Sanomien esseessään Kalevalan häärunoihin kuuluvia ohjeita naisen kurittamiseen. Kalevala-tutkija Niina Hämäläinen arvioi ohjeiden olevan uuteen talouteen astuville morsiamille tarkoitettuja pelotteluita.
Vinkit ovat tismalleen samoja kuin projektini ensimmäisellä aviomiehellä, joka sen julistaakin: jos vaimo ei tottele, saa kurittaa, mutta ei niin, että siitä jää jälkiä, eikä niin, että lähtee taju.
Asenneilmapiiri on muuttunut hiljalleen, kertoo Merimaan haastattelema väkivaltatutkija Satu Lidman. Pitkään kiellettiin vain liiallinen kuritus. Varsinaisesti perheväkivalta tuli yleisen syytteen alaiseksi vasta vuonna 1995.
Nykykulttuurin teksteissä ja kuvastoissa naisen ruumis on edelleen hyväksikäytön ja vallan kohde ja miehet joutuvat hyväksikäyttäjän rooliin, toteavat Sanna Karkulehto ja Leena-Maija Rossi Sukupuoli ja väkivalta. Lukemisen etiikkaa ja politiikkaa -teoksen johdannossa (SKS, 2017). Viihteessä tosin nainenkin saatetaan esittää maskuliinisen väkivaltaisena ja uhrit feminiinisinä. Ja siinäpä on se hauskuus, kun Justiina vie ja toinen vikisee.
Katsoin naistenpäivän lasit päässäni Kaameat pomot -elokuvan (2011). Yksi kaameista pomoista on työntekijäänsä seksuaalisesti ahdisteleva hammaslääkäri Julia, jota esittää näyttelijä Jennifer Aniston. Kun muut pomot saavat elokuvan edetessä rangaistuksikseen kuoleman ja vankilan, Julia saa seksiä ja kiristyksen, jolla saavutetaan kahden viikon täyshoitoloma ja rauhallinen paluu töihin. Jää tunne, että Jennifer Anistonin roolina on olla fantasioiden kohde alati seksiä vaativana ja tuhmia puheita viljelevänä tohtorina.
Tunsin olevani nuttura kireällä istuva tosikko. Miksi näitä nyt ei voi hauskoina pitää?
Ongelmina olivat komiikan traaginen pohjavirta ja sukupuolioletukset. Voisiko mies käyttäytyä vastaavasti alaistaan kohtaan nykypäivän elokuvassa? Ei, ainakaan tänä seksuaalisen häirinnän aikakautena, jolloin jatkuvasti uutisoidaan kampanjoista, oikeanvärisistä gaalapuvuista ja rintakukkasista.
Se on minulle suoraan sanottuna ihan sama, millaisiin retonkeihin ja ruusukkeisiin julkkikset juhlissaan pukeutuvat, jos systeemi ontuu. Taiteentekijöihin ja toimittajiinko se yhteiskunnallinen muutos perustuu?
Suomessa naisia pahoinpidellään määrällisesti eniten, ja heitä pahoinpidellään nimenomaan lähisuhteissa eli tekijänä on useimmiten miespuolinen sukulainen tai puoliso.
Anni Pitkämäki kertoo Sukupuoli ja väkivalta -teoksen artikkelissa, että tilastojen valossa naisiin kohdistuva väkivalta koskettaa suoraan tai välillisesti yli puolta kansakuntaa.
Tekijöitä on siis enemmän kuin vain taidealojen Törhönen ja Virtanen. Urpoja löytyy rakennuksilta, pankeista, terveyskeskuksista ja autokaupoista. Välillä tuntuu siltä, että itse asia katoaa jonnekin tukitatuointien kirjoitusvirheitä korostavan toissijaisen puheen sekaan.
Julkisivun takana piilevän häpeän nosti esiin Rosa Meriläinen Anna-lehden kolumnissaan vuoden alussa. Meriläisen mukaan kulttuurissamme vahvan naisen pärjäämiseen kuuluu vaikeneminen. Pitkämäki taas muistuttaa, että haavoittuvaisuuden häpeänä näkevä kulttuurimme tuottaa uhreja, joilta edellytetään vahvaa toimijuutta.
Vastuu väkivallan loppumisesta ja tilanteen muuttumisesta vaikuttaa siirtyvän uhreille. Ja jos et tunnusta olevasi metoo ja astu esiin, asia ei etene. Onko tosiaan näin?
Kirjoittaja on laulaja ja sanoittaja. Hän työskentelee kirjallisuuskriitikkona ja kulttuuritoimittajana.