Ouluun jääminen edusti minulle yksilöllisyyttä ja omaa ajattelua. Elämänlaatuni parani, kun luovuin Helsinki-vastaisuudesta, kirjoittaa Noora Vaarala.

28-vuotiaaksi asti ajattelin, että en koskaan lähde Helsinkiin. En, vaikka kaikki muut lähtevät. En, koska kaikki muut lähtevät.

Tein päätöksen jo lukiossa, kun kuuntelin luokkatovereiden jatko-opintosuunnitelmia. Heidän puheissaan Helsinki näyttäytyi väistämättömänä. Ikään kuin määrätietoisten ja kunnianhimoisten nuorten pitäisi heti ylioppilasjuhlien jälkeen pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja suunnata etelään.