Essee: Kyy­ni­syys on huono isäntä – Jos po­li­tiik­ka tuntuu pel­käl­tä ros­kal­ta, kan­nat­taa tehdä it­sel­leen pari ky­sy­mys­tä, kir­joit­taa Yrjö Rautio

Moni politiikan ”tähtitoimittaja” uskoo, että kyynisyys tarkoittaa samaa kuin kriittisyys ja objektiivisuus. Ei tarkoita.

”Mitä kannatta ellää, ko Heikkisen hautaustoimisto hautaa halvala ja syväle”? kysyi hartaasti armeijakaverini alikersantti Arto Tolonen Muonion Kihlangista, kun ylitimme radan matkallamme Intiön kasarmilta kaupungille iltalomalle keväällä 1971. Siinä ylikäytävän pielessä oli Heikkisen hautakiviliike, ja Artsissa oli korpifilosofin vikaa.

Miksi kannattaa yrittää vaikuttaa mihinkään, kun ei mikään kuitenkaan muutu? Miksi uskoa yhtään poliitikkoa, koska kaikki kuitenkin valehtelevat? Mitä väliä on, kuka on vallassa, kun kaikki kuitenkin tavoittelevat vain omaa etuaan?

Kyynisellä on paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä