Pauli Tapio haaveilee raatamisesta ja ihmettelee, mikä on vialla todellisuudessa, kun ruumiillinen työ tuntuu todellisuuspaolta.
Olisipa elämäni silkkaa raadantaa. Ajattelin tätä epätodennäköistä ajatusta karkauspäivänä, Iissä, illalla. Sillä milloinpa ajattelisi laatikon ulkopuolelta, jollei karkauspäivänä?
Istuin saunan jälkeen sohvalla ja paasasin puolittain ironisesti veljeni puolisolle: Kunpa ei vaivannäkö koskaan lakkaisi.