En itse uskalla puuttua etuiluun, tönimiseen ja töksäyttelyyn. Useimmiten vain hymistelen paikallani, vaikka joku muu tarvitsisi tukea, kirjoittaa Noora Vaarala.
Pari viikkoa sitten olin raitiovaunussa matkalla työkaverini syntymäpäiväjuhliin. Viereiselle penkille olin laskenut paperikassin, jossa oli kukkakaupasta ostettu lahja: sellofaaniin kääritty huonekasvi keraamisessa ruukussa.
Kuusikymppinen mies istui sen päälle.