Esa Kaartamolta ilmestyi juuri levyllinen uusia lauluja. Näillä main -albumi on miehen toinen sooloteos vuosikymmeneen. Väliin mahtuu Edu Kettusen ja Mikko Kuustosen kanssa syntynyt yhteislevy sekä nivaska tilaustöitä ja arkista studioaherrusta.
Uutukainen on linjassa miehen aiempaan tuotantoon. Levyn yleisilme on levollinen ja pohdiskeleva. Tekstit erottuvat populaarimusiikin nykytarjonnasta: laulut kumpuavat hyvinvointiyhteiskunnan marginaalista - ihmisistä, joille nousukausi ei koittanutkaan.
"Vasta valmiissa levyssä teema nousi esiin, alussa oli vain läjä biisejä. Tavallaan tämä on syrjäytyneiden ihmisten levy - enkä tarkoita sitä materiaalisessa mielessä, vaan että ihmisillä on laajemminkin ottaen aika paha olla. Toiseksi teemaksi muodostui luopuminen: nykyihmisen on vaikea luopua mistään, vaikka se on osa elämää", 41-vuotias lauluntekijä ja muusikko perustelee.
Aihepiiri juontuu Kaartamon perusasenteista.
"Mua kiehtoo enemmän joku perämökin Pate kuin tyyppi, joka hymyilee, hakkaa selkään ja jolla on ulkoisesti kaikki hemmetin hienosti. Musta siinä on jotain falskia, sillä me tultiin just savupirtistä. Mä suhtaudun varauksella tähän nykyiseen kahvilakulttuuriin ja uusi Audi -tyyppisiin ihanteisiin", Kaartamo murahtaa.
Levyllä vaikuttavat muun muassa Maarit Hurmerinta, Kim Lönnholm, hammondisti Seppo Helin ja kitaristi Jarmo Nikku - kaikki tuttuja vuosien varrelta. Studiossa henkilökemia onkin kaiken aa ja oo.
"Mitä enemmän samojen ihmisten kanssa on tehnyt töitä aiemmin, sitä paremmin sä tiedät, mitä siinä voi tapahtua. Oleellista on, että tarjolla on oikeantyyppinen biisi kulloinkin huoneessa oleville ihmisille", tuottajanakin tunnettu musiikintekijä toteaa.
Oman polun tallaaja
Poikkeavien näkökulmien etsiminen on musiikista leipänsä tienaavalle yleismiehelle elämäntapa.
"Tekeminen täytyy lähteä siitä, että musiikkia rakastaa sinänsä. Jos lieveilmiöt vetää enemmän puoleensa, homma ei kestä kovin kauaa. Kun tää homma jonain päivänä loppuu, sulla on edelleen musa. Jos sä oot siitä lähtenyt, se on sulle edelleen olemassa eli sä et ole menettänyt kauheesti mitään", Kaartamo filosofoi.
Jo parikymmentä vuotta sitten Kaartamolle kolahti jokin muu kuin päivän klangi. Uusi aalto hyökyi voimalla ja synapop nosti päätään, mutta Kaartamo sekä miehen silloinen kokoonpano, 1980-luvun alussa listahittejä leiponut Broadcast-yhtye ammensivat lähinnä amerikkalaisesta lauluntekoperinteestä sekä Eaglesin ja Beach
Boysin stemmalauluosaamisesta.
"Mä oon aina ollut epämuodikas musiikintekijä siihen nähden, mikä on päivän sana. Musta tuntuu, että mä oon aina tehnyt jotakin ihan muuta. Se ei oo mitenkään tietoista vastavirtaan polskimista. Mä oon vaan aina tehnyt sellaista musaa, mistä mä oon kulloinkin ollut kiinnostunut."
Kaartamon ura ei ole suinkaan ollut pelkkää Sen Suuren Laulun metsästystä. Ammattilaiselta on lohjennut käyttölyriikkaa ja arkiriimiä moneen tarpeeseen: Teostossa Kaartamolla on "joitakin satoja merkintöjä". Kädenjälki kuuluu etenkin Mikko Kuustosen 1990-luvun tuotannossa.
"Musta on hirveen tärkeetä omaa musiikkia tehdessä, että löytää oman stailinsa huolimatta siitä kuinka paljon sulle sanotaan, että toi ei nyt mee. Vaikka trendit muuttuu koko ajan, oma staili ei välttämättä muutu mihinkään ja sitten yhtäkkiä voit olla jonkin aallon harjalla kymmenen vuoden päästä, vaikket ole muuttanut yhtään mitään siinä mitä teet", ammattimies nauraa musiikkialan lainalaisuuksille.
"Ajattele vaikka J. J. Caleä. Sen ekasta levystä viimeiseen ei ole tapahtunut kovin paljon. Entäs Santana - se löydetään uudestaan joka vuosikymmenellä."
Peer Güntille rustatut rockrallit kuten Bartender ja You Let a Good Man Go ovat osaltaan todistaneet, että myös E. Fisherman -pseudonyymin suojissa toimineesta Esasta on moneksi. Joskus hommia on saanut painaa liukuhihnatahtiin.
"Hengailtiin Peer Güntin kundien kanssa samaan aikaan Finnvoxilla, kun ne teki levyä ja mä touhusin omiani. Ne etsi englanninkielistä sanoittajaa. Muistan yhden session, kun tekstejä tehtiin koko levyllinen. Fire Wire -levyn (1988) aikaan istuin Kouvolan Cumuluksessa ja kirjoitin yöt tekstejä ja seuraavana päivänä (Timo) Nikki lauleskeli niitä. Se oli hemmetin hauskaa aikaa", Kaartamo nauraa.
Moni on ihmetellyt, miksi niin samanhenkiset viisunikkarit kuin Kaartamo, Edu Kettunen ja Kim Lönnholm eivät lyö hynttyitä yhteen. Mahtiprojektiin on kuitenkin ilmeisempikin kokoonpano.
"Edun ja Mikon kanssa on ollut puhetta kolmen K:n kakkoslevystä. Koska se toteutuu tai toteutuuko se ollenkaan on eri asia. Kun kaikilla on omat kiireensä, asioita mietitään lyhimmillään puolen vuoden jaksoissa. Aikanaan sovittiin, että KKK-homma on henkireikä. Se tehdään, kun se tuntuu hyvältä - muuten se menee pakkovääntämiseksi."
