Satu Kumpulainen puhuu luomutuotannon ja ihmisten tasavertaisuuden puolesta.
Erkki ei nimestään huolimatta ole mikään pässi. Reipas suomenlammastyttö on maatilayrittäjä Satu Kumpulaisen silmäterä, joka tulee kutsuttaessa paikalle lampolan uumenista.
– Syntyessään se oli heikko ja tarvitsi ihmisten hoitoa. Myöhemmin huomasimme, että se onkin tyttö, Kumpulainen kertoo.
Isokummun lammastila sijaitsee Sievin ja Kannuksen rajamailla paikassa, joka on kuulunut Kumpulaisen suvulle jo viiden sukupolven ajan. Tilalla harjoitetaan luonnonmukaista lampaiden kasvatusta ja lihantuotantoa alkuperäisrotuisilla suomenlampailla ja kainuunharmaksilla.
Talonväen rinnalla maatalon töissä ahertaa säännöllisesti myös mielenterveyskuntoutujia ja kehitysvammaisia, sillä Isokummun tila on viiden vuoden ajan tarjonnut Green Care -työtoimintaa. Fyysinen työ, ulkoilma ja eläinten läsnäolo ovat omiaan edistämään kuntoutumista.
– Tärkeää on myös päästä tasavertaiseksi osaksi yhteisöä. Täällä ketään ei puhutella asiakkaana tai kuntoutujana vaan työntekijänä, Kumpulainen toteaa.
Kumpulainen tietää mistä puhuu, sillä hän itsekin on aikanaan ollut mielenterveyskuntoutuja.
– Itselläni toipumisessa auttoi se että sain touhuta eläinten kanssa. Toinen tärkeä asia olivat käsityöt, joiden tekeminen on tutkitustikin hyvin terapeuttista.
Lampaiden tuottama villa on emännän ylpeys, omin käsin keritty. Tähän saakka se on viety muualle jalostettavaksi, mutta nyt Kumpulaiset ovat perustamassa tilan yhteyteen omaa kehräämöä.
– Lampaanvillan hyödyntäminen on Suomessa vielä lapsenkengissä, ja tuottajalle maksettava hinta on työmäärään nähden alhainen.
Kumpulainen puhuu painokkaasti kotimaisen lampaanvillan puolesta. Monet asiat tekevät siitä ulkomaista eettisemmän vaihtoehdon, alkaen eläinten hoitotavoista.
Luomutuotanto oli Kumpulaiselle itselleen ainoa harkittavissa oleva vaihtoehto, kun hän otti Pasi-puolisonsa kanssa tilan haltuun 12 vuotta sitten.
– Silloin vielä jotkut ihmettelivät, että luomulla ja lampaillako meinaat perheen elättää.
Aika on nyt toinen, ja eettisyys ja ekologisuus arvossaan. Edelleenkään Kumpulainen ei halua yritystoiminnassa tehdä vastoin omaa ajatusmaailmaansa, vaikka se voisi olla taloudellisesti järkevääkin.
– Maailma ja ihminen eivät kestä sitä, että otetaan kaikki irti. Tässä yhteiskunnassa voidaan jo aika huonosti, ja omalta osaltani haluan olla tällaista kehitystä vastustamassa.
Vaikka Kumpulainen leikillään kutsuu itseään ituhipiksi, on hän kulkenut hirvimetsälläkin. Vastakkainasettelulle hän viittaa kintaalla. Kun muutama vuosi sitten Luonto-Liiton susiryhmä kävi rakentamassa tilalle petoaidat, talkoisiin kutsuttiin myös paikallisen metsästysseuran porukkaa.
– Hyviä keskusteluja käytiin, ja oli avartavaa puolin ja toisin.
Joskus olosuhteetkin ovat pakottaneet toimimaan. Kun lähin teurastamo joutui lopettamaan toimintansa, Kumpulaiset perustivat oman tilateurastamon. Kun Eskolan kyläkoulu lakkautettiin, Satu Kumpulainen oli vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana mukana pystyttämässä kylälle kotikoulua.
– Olen yrittänyt opettaa lapsillenikin, että turha on aukoa päätään, jos ei ensin itse tee asioille mitään.
Satu Kumpulainen
Maaseutuyrittäjä, syntynyt vuonna 1970 Sievissä.
Suorittanut maatalousalan, yritysjohtamisen ja Green Care -ohjaajan tutkinnot.
Opiskellut myös metsuriksi, hotelli- ja ravintola-alalle ja perhepäivähoitajaksi.
Kasvattaa lampaita Isokummun tilalla Sievissä. Tila sai 2018 Vuoden luomuyritys -palkinnon ja Sievin maataloustuottajapalkinnon.
Toimii Eskolan koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana. Kyläkoulu on parhaillaan mobiilikoulukokeilussa Lapinjärven kunnan kanssa.
Perheeseen kuuluu aviomies, viisi lasta, bonuslapsi ja lapsenlapsi. Kotieläiminä lampaiden lisäksi hevosia ja koiria.
Rentoutuu kutomalla, metsässä kävelemällä tai moottorisahaterapian avulla.
Motto: huono huumori kantaa pitkälle.