Miksi sekasauna jännittää? Entä mitkä ovat oman ruumiin rajat?
Tanssitaiteilija Laura Sorvari on vetänyt syksystä lähtien erityistä yhteisötaideprojektia, Saunalaulua.
Siinä kehitysvammais- ja mielenterveyskuntoutujat ovat päässeet pohtimaan omaa suhdettaan saunaan ja käsittelemään erityisryhmien intimiteettiin liittyviä tabuja tanssin, laulun, kirjoittamisen ja kuvataiteen keinoin.
– Erityisryhmien intimiteetistä tai seksuaalisuudesta on kovin vähän puhetta, vaikka sitä tulisi tehdä luonnolliseksi ja tärkeäksi tässä ajassa, Sorvari pohtii.
Viikoittain kokoontuvista työpajoista on syntynyt runoja, lauluja ja tanssiesityksiä, joita osallistujat itse esittävät yleisölle avoimissa tapahtumissa Kempeleessä, Muhoksella ja Oulussa.
Osallistuvat ryhmät ovat Kempeleen toimintakeskus Zytykkeestä, Muhoksen tuetun asumisen yksiköstä ja toimintakeskus VillaVakasta sekä Oulun Kipinän ja Hanhilehdon toimintakeskuksista.
– Kaikkiaan projektissa näkyy noin 60 osallistujan jälki. Halukkaat saavat osallistua esityksiin, moni odottaa ja jännittää jo pian koittavaa esitystä, Sorvari kuvaa.
Projekti on Opetus- ja Kulttuuriministeriön ja Oulun kaupungin tukema. Tuotannosta vastaa Kulttuuriosuuskunta Ilme.
Rohkeita osallistujia
Vaikka taidetapahtuman teemana on sauna sosiaalisena kohtaamispaikkana, esitys tapahtuu saunan ulkopuolella.
Esityksiin tuodaan peräkärrysauna, jossa saa tapahtuman jälkeen saunoa niin esiintyjät kuin katsojat joko uimapuvulla tai ilman.
Sorvari kuvaa, kuinka alastomuudesta ei ole tehty työpajoissa numeroa, vaan keskiössä ovat saunassa tapahtuvien kohtaamisten mahdollisuudet.
– Saunassa on vaikea piiloutua minkään taakse, siellä saa riisua monet roolinsa, joita päivittäin kantaa. Saunan luoma sosiaalinen tilanne on mahtava, jos sinne asti uskaltautuu. Tällaisella yhteisötaiteellisella työskentelyllä on mahdollisuus purkaa väkivaltaista ja alentavaa katsetta suhteessa erilaisuuteen ja luoda uusia vivahteita suomalaiseen kulttuuriimme.
Taideprojektia ovat vetäneet Sorvarin lisäksi sanataiteilija Timo Harju ja kuvataiteilija Tiina Vehkaperä.
– Toivon, että osallistujat ovat saaneet työpajojen myötä rohkeutta. Teema oli haastava ja jännittäväkin, mutta osallistujat rohkenivat hiljalleen työpajoissani käsittelemään ruumiin rajoja kosketuksen ja liikkeen kautta, Sorvari kertoo.
Teoksissa ja niiden työstössä tärkeintä on ollut empatia, kuuntelemisen taito ja kunnioitus toista kohtaan.
– Erityisryhmien työpajoissa yksi ei voi puhua ja toinen on liikuntarajoitteinen. Silti sauna ja kohtaamiset ovat tärkeitä ja sen tulee olla mahdollista jokaiselle.
Saunalaulun tapahtuma-ajat
10.2. kello 14 Kempeleen nuorisoseura.
11.2. kello 14 Oulun pääkirjasto.
12.2. kello 14 Koivu ja Tähti -kulttuurikeskus, Muhos.