Jos tallustelee katuja ympäri Oulua, muuan seikka pistää silmään: eri osissa kaupunkia kevyen liikenteen väylien kunto vaihtelee suuresti.
Jossain Kiikelin raitilla on kuin parketilla käyskentelisi, mutta Kaukovainiolla irvistelee monttu montun vieressä.
Sen keskustaa kiertävä noin 3,5 kilometrin kevyen liikenteen ympyrällä asfaltti on monessa paikoin murentunut pois, ja tilalla komeilee hiekkapohjaisia rooppeja. Suurimmat niistä neliömetrien luokkaa. Kun reunalle astuu, nurin menee.
Esimerkiksi Merikotkan- ja Maakotkanteiden mutkassa kevyen liikenteen osuudella samat kuopat ovat ammottaneet vuosia paikkaajaansa odotellen.
Kaupungille on kyllä tilanteesta ilmoitettu, mutta eväkään ei ole remonttireiskoilla värähtänyt. Vastuutonta välinpitämättömyyttä, huokaamme me Kaukovainion asukkaat.
Tämä Kaukovainion pysyvä "kelirikko" johtaa ajatukseen, että Oulun katujen kuntoon panostetaan alueiden asukkaiden oletetun äveriäisyyden mukaan.
Joutuu kysymään, onko kaupunkimme jakautumassa eliittilähiöihin ja slummiutuviin roskaväen alueisiin?
Vaikka Kaukovainion infrastruktuuri katujenkin osalta lienee tulevina vuosina menossa uudisrakentamisen myötä uusiksi, ei sivistysvaltiossa katuja saisi päästää liki kulkukelvottomaan kuntoon.
Kuvaamani katurappio on vallinnut Kaukovainiolla ainakin sen kahdeksan vuotta, jonka olen siellä asunut.
Asioista vastaavien kaupungin pamppujen soisi jalkautuvan joskus syynäämään valkean kaupunkimme katujen tilaa. Kaukovainiolla voisivat kokeilla, miten rollerilla tai rullaluistimilla pääsee routavaurioiden yli.