Raahelaisen hovineuvoksen Gabriel Bergbomin tytär Carin soitti kaupungin portilla syyskuun 2. päivänä 1819 mahtipontisen sävellyksen Napoleonin retki Alppien yli kaupungissa vierailleelle Venäjän keisari Aleksanteri I:lle.
Luultavasti raahelaisten onneksi suuriruhtinas veteli autuaasti hirsiä vaunuissaan, sillä kappalevalinta oli selvä ulkopoliittinen katastrofi.
Nyt tarvittaisiin modernien aikojen Hercule Poirotin tai Sherlock Holmesin taitoja, sillä tuon "ruhtinaallisen" soittimen rooliin on peräti kolme tarjokasta.
Yksi niistä on vastikään Kansallismuseon aarteena esitelty, maailman ainoa cembal d´amour sekä samoilta suvuilta lahjoituksena Raahen museoon tulleet klaveeri sekä taffelipiano. Epäilemättä Kansallismuseon soitin on näistä upein, mutta se ei välttämättä ole "oikea" soitin.
"Asia ei taida selvitä koskaan", epäilee Raahen museoamanuenssi Eija Turunen.
Mikä on se oikea?
Turunen kiinnostui Kansallismuseon ylpeänä esittelemästä soittimesta, koska se mainittiin raahelaiseksi ja koska museo on jo vuosikaudet kuorruttanut omaa soitintaan keisarillisella epiteetillä.
Kun asiaa alettiin penkoa, yksi lähteistä kertoo vierailulla käytetyn soittimen olleen tuon klaveerin, mutta saman teoksen lähdeosa sanookin sen olleen taffelipianon.
Turunen pähkäilee arvoitusta ja arvelee, että alunperin hovineuvos Bergbomin hallussa lienee ollut kaksi soitinta, jotka molemmat ovat erinäisten vaiheiden jälkeen päätyneet museoiden haltuun.
Toinen olisi mahdollisesti ajautunut Kansallismuseoon, toinen 1960-luvun alussa Raaheen, piirilääkäri Robert Ehrströmin perustamaan museoon - tai sitten molemmat löytyvät edelleen Raahesta.
Sama historia
Molemmilla, niin Raahen kuin Kansallismuseonkin pelillä, on sama historia 1800-luvun lopulle, Eija Turunen kertoo.
"Bergbomit rahtasivat soittimen Tukholmasta Raaheen ja sillä soitettiin siellä sun täällä. Perheystävät Hjertmanit ostivat soittimen tyttärelleen hovineuvoksen kuoltua. Kun Bergbomit lähtivät Raahesta, Hjertmanin tytär meni Levoniuksen kanssa naimisiin ja myötäjäisiin kuului tuo soittopeli."
Todennäköisesti vuoden 1750 paikkeilla tehty cembal d´amour siirtyi 1814 Carin Bergbomin mukana Tukholmasta Raaheen. Ollinsaaren kartanon Carin vietti Tukholmassa vuoden opiskellen siellä mamsellikoulussa soittotaitojen ohella tietopuolisia aineita, sievää käytöstä ja käytännön ranskaa.
Kansallismuseon mukaan soitin oli välillä Hjertman- ja Levonius-sukujen omistuksessa, kunnes se vuoden 1896 tienoilla siirtyi takaisin Bergbomien haltuun. Erik Ossian Bergbomin tytär Augustine Therese Wuorenheimo lahjoitti sen Kansallismuseolle 1940-luvulla.
Isoäitiin nojaten
Raahen versio viihtyi Levón-Levoniusten hallussa, kunnes professori Martti Levón lahjoitti sen museolle 1962 muutaman huonekalun kera. Omassa kirjassaan Levón kertoo mainitun klaveerin olevan perheensä perintökalleuksia. Sen kannesta löytyvät edelleenkin valmistusvuosi 1812 ja tekijä, Henrik Joh. Söderström Tukholmasta.
Isoäitinsä Henrika Levónin kertoman mukaan Levón sanoo mahonkipuusta tehdyn klaveerin olevan lajissaan Raahen ensimmäisen ja Carinin tuoneen sen Tukholmasta palattuaan sieltä laivanvarustaja Johan Langin Neptunus-prikillä Raaheen juuri 1814.
Edelleen isoäitinsä kertomukseen nojaten Martti Levón sanoo juuri tämän klaveerin olleen sen, jolla keisarille soitettiin.
Kun Gabriel Bergbom kuoli 1831 ja perhe muutti pois, klaveeri ostettiin Hjertmanin perheeseen Martti Levónin isoäidille.
Kiinnostavaa kyllä, samaisen kirjan lähdeosassa on maininta Raahen museon toisesta Bergbomin klaveerista (taffelipiano), jolla kerrotaan soitetun keisarille.
Huono kappalevalinta
Upeiden soittimien lisäksi kiinnostavaa salapoliisitehtävässä on keisarillinen vierailu. Raahen museon mukaan keisarin ainoan laajemman Suomen vierailun kunniaksi maistraatti määräsi kaikki sillat ja aidat laitettavaksi kuntoon, koulu, pakkahuone ja maalaamattomat yksityistalot oli maalattava viipymättä.
Kaikki siat ja nautaeläimet jouduttiin viemään ulos kaupungista ja luonnollisesti kaikki sataman alukset juhlaliputettiin ja ensimmäiset talot tulliportilta lähtien koristettiin lehtipuilla.
Keisarillisen majesteetin oli määrä majoittua raatimies ja kauppias Frimanin taloon, eli kaupungin nykyiseen kouluvirastoon, jota pidettiin korkean vieraan vastaanottoon sopivimpana.
Keisarin tien arvellaan olleen koristeltu kukkasin ja köynnöksin. Klaveeri oli viety nykyisen Rientolan mäen tienoille kaupunginportin ulkopuolelle.
Carin-mamselli soitti uljaimman kappaleen, jonka osasi, Napoleons tåg öfver Alperna, jonka nykypolvet tuntevat ninellä Napoleonin marssi. Kun otti huomioon Aleksanterin ja Napoleonin pitkällisen sodan menneiltä vuosilta, ei kappalevalintaa voida pitää parhaana mahdollisena.
"Raahelaiset kuuntelivat soittoa sydän kurkussa arvaillen mielessään mahdollisia seuraamuksia. Kaikeksi onneksi suuriruhtinas nukkui tämän elähdyttävän musiikkiesityksen ajan ja hovineuvoksen tytär säästyi rangaistustoimilta."
Vierailu oli menestys. Aleksanterin kerrotaan ihastuneen Frimanin vanhimpaan tyttäreen Catharinaan ja seuraavana päivänä matkaansa jatkanut keisari antoi kiitokseksi vieraanvaraisuudesta kauppiaalle timanttisormuksen. Muistojaan vaalinut tytär raaputti sittemmin sormuksella kotinsa ikkunaan oman nimensä, keisarin monogrammin ja keisarin kuolinvuoden 1825.
