Eppu Normaali rytyyttelee Napapiirillä viikonloppuna. Perjantaina yhtye vihkii keikallaan käyttöön Rovaniemen Lappi-Areenan. Lauantaina se soittaa klubikeikan Café Tivolissa.
Eppu Normaali on yhä kovassa kunnossa. Viime kesän juhannuskeikkojensa alla se paahtoi Kaidan tien kulkijat -salanimellä klassikoitaan kuopiolaisessa Henry's Pubissa yli kaksi tuntia.
Vuonna 1999 yhtye tarjosi energisen keikan Oulun WPK:lla salanimellä Heimo Hämähäkki. Kesäkuussa 2002 se lämmitteli ystäviään Tampereen YO-talolla nimellä Die Fünf Mescaleros.
Martti Syrjä kertoi kesällä häntä haastatellessani, että faneille on aina kiva soittaa.
"Oli erityisen hienoa soittaa yleisölle, joka koostui kolmestasadasta Eppu-fanista."
Eppu Normaali on ehtinyt pitkän uransa aikana keikkailla tasaisesti pitkin maata, mutta Pohjois-Suomessa se on aina tehnyt unohtumattomia keikkoja.
Martti on monissa haastatteluissaan muistellut, että yksi yhtyeen uran ikimuistoisia hetkiä on yhä yhtyeen 1979 Oulun Kuusrockin keikka, jossa hippikuteisiin sonnustautunut voimaorkesteri soitti kukka- ja multasateen alle Scott McKenzien San Francisco -balladin.
Paksu julkaisurupeama
Marraskuun lopulla Eppu Normaalilta julkaistaan boksi, joka sisältää cd-muotoiset vinyylireplikat yhtyeen uransa aikana julkaisemista singleistä.
Kuun alussa pukattiin ulos kokoelma Reppu 2 - Toinen repullinen unohtumattomia Eppu-klassikoita.
Tuplakokoelma on vaihtoehtoinen reitti Eppu Normaalin musiikin maailmaan. Se esittelee niitä lauluja, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet unholaan, mutta jotka ovat musiikillisesti olleet yhtyeen uran virstanpylväitä.
Reppu 2:lle on puristettu niin kituliaasti syntyneen Valkoinen kupla -levyn natinaa, kuin Rupisia riimejä karmeita tarinoita -sessioiden dramaattisia huippuhetkiä.
Laulaja Martti kertoi kesällä 2003, että varsinkin Tie Vie -levyn laulut ovat lähellä hänen sydäntään. Mika Kaurismäen maailmanlopun tunnelmia sivuavaan Jackpot 2 -elokuvaan sävellettyä Jackpotia ja levyn nimibiisiä yhtye veivasi jopa kesän keikoillaan.
"Vanhoja biisejä on aina kiva soittaa. Tie Vie -levyn kappaleet ovat jäsentyneet tekovaiheessa päässäni niin vahvasti, että niihin saa treenatessa ja soittaessa aina uusia sävyjä."
Selviytymisen tie
Eppu Normaalin selviytymistarinan taikariimut löytyvät 35 kappaletta sisältävän Reppu 2 -tuplan toisen levyn loppupuolelta.
1980-luvun alun realistisen Tie Vie -laulun riimit voi yhä nähdä niin ilkamoivana kurjuuden kuvauksena kuin Suomen pitkäikäisimmän rockyhtyeen selviämistarinan vertauskuvana.
Kun yhtyeen edellisen Repullinen Hittejä -kokoelman liekiksi nousee yhä suomalaisen melankolian kuvauksena ylittämätön Murheellisten laulujen maa, voi kuulija aistia ylöjärveläisyhtyeen nykyisen kovan filosofointivireen niin tarttuvasta Tien päällä taas -jumputuksen kuin Elämän tarkoitus -balladin kautta.
Marraskuussa 1988 Martti muisteli, kuinka levyjen tekeminen muuttui hankalaksi "Rupisia riimejä karmeita tarinoita -levyn jälkeen levyn tekeminen alkoi olla vaikeampaa. Itsekritiikki kasvoi ja käsistä oli vaikea päästää pois yhtään mitään."
Itsekritiikin ohella omaan uraan uskominen oli myös se juttu, joka vei Eppu Normaalin yli sen uran ehkä pahimman karikon. Sekavan, monta hyvää laulua sisältävän, mutta repaleisesti tuotetun Coctail bar -levyn jälkeen, vuoden 1981 lopulla, yhtye päätti uusia lauluja työstäessään, että se kuuntelisi musiikkia tehdessään vain itseään.
Uuden levyn suhteen Eppu Normaali kiirehtii hitaasti.
"Uuden levyn työstämisessä saattaa mennä muutama kuukausi tai muutama vuosi, mutta fakta on, että me teemme sitä koko ajan, ja että se ilmestyy sitten kun se on valmis."
Musiikkia Rantalasta
Martti kertoi jo 1988, että Eppu Normaali on saanut aina tehdä töitä omaa tahtiinsa. Kun se työsti levyjään kotikonnuillaan Ylöjärven Rantalassa tai treenasi keikoilleen Siilinjärven Huvikummulla se saattoi tehdä ilman pakkoa tai korvan juuressa tikittävää kelloa
"Kaikki mitä on tapahtunut, on tapahtunut luonnostaan, emmekä koskaan ole pakottaneet itseämme mihinkään muottiin", filosofoi Martti tuolloin.
Laulaja painotti jo viisitoista vuotta sitten, että ura Eppu Normaalin laulajana oli niin antoisaa, mutta myös tuhoavaa.
"Kiertue-elämä on oikeasti vaarallista. Jos olisimme tehneet 200 keikkaa joka vuosi kymmenen vuoden ajan, en edes uskalla ajatella, kuinka loppuunpalaneita nyt olisimme", Martti korostaa.