Automaailman nykyisten myllerrysten ihmeisiin kuuluu sekin, että perinteisestä Chevroletista on muodostunut GM:n perusautobrändi. Kyseessä on sen verran vahva ja tunnettu merkki, että siihen liitetyt mielikuvat ovat taatusti myönteisemmät, kuin korealaisen Daewoon, jonka valmistamia ainakin Suomessa myytävistä "Letukoista" suurin osa on. Toki samassa yhteydessä on varsin ymmärrettävää, että todelliset jenkkiautofanit katsovat kehityskulkua vähintään kulmat rypyssä.
Epica korvaa mallistosta Evandan, jonka myynti jäi Euroopassa varsin alhaiselle tasolle. Evandan suurimpina puutteina pidettiin kuusisylinteristen moottorien ja diesel-vaihtoehdon puutetta. Nopeita oppimaan nuo korean pojat, voidaan taas todeta, sillä molemmat Epican bensiinimoottorit ovat nyt kuusisylinteriä, tosin eivät V-, vaan rivikoneita. Lisäksi turbodiesel tulee mallistoon myöhemmin ja ainakin taksimiesten iloksi tiettävästi myös automaattivaihteisena.
Omassa tiedotteessaan GM puhuu keskikokoisesta perheautosta, mutta suomalaisittain ilmaisu on vähättelevä. Evanda on kuuluu ilman muuta luokkaan isot perhe-sedanit. Korealaiseen tyyliin linjat ovat yleisilmeeltään konservatiiviset, mutta esimerkiksi ajovalojen muotoilu tuo kokonaisuuteen hyppysellisen modernia ilmettä.
Tilat autossa ovat isot. Edessä istuu herroiksi ja takanakin on kahdelle mukavat tilat, eikä keskipaikkakaan ole mahdoton. Ajossa auto on hiljainen ja varsinkin LT-varustelutaso tekee autosta myös varustelultaan varsin ylellisen nahkaverhoilua myöten. Jousitus on aavistuksen pehmeämpi kuin eurooppalaisissa autoissa yleensä, mutta turhasta löysyydestä sitä ei voi moittia.
Moottorivaihtoehtoja on tarjolla tässä vaiheessa kaksi. Kumpikin on kuusisylinterinen ja asennettu keulalle poikittain. 2-litrainen kehittää 105 kW ja 2,5-litrainen 115 kW. Luonteeltaan ja suoritusarvoiltaan moottorit eivät ole erityisen urheilullisia, mutta toisaalta auton tärkein asiakas kohderyhmä löytyneekin hieman vanhemmasta väestönosasta, joille auton koko ja muoto ovat tärkeämpiä tekijöitä, kuin räjähtävä suorituskyky.
Testiajoon otettiin 2,5-litrainen, jota käskytetään 5 portaisella automaatilla, joskin vaihteen voi valita myös käsin. 2-litraisen perusvaihteisto on 5-portainen manuaali, mutta siihenkin automaatin saa lisävarusteena.
Automaatin toiminta oli tavanomaisessa ajossa ihanteellista. Vaihdot sujuivat huomaamattomasti ja voimaa oli tarvittaessa käytössä mukavasti myös ohituksiin. Vakionopeussäädin päällä ajoon tuli kuitenkin nykivyyttä. Tämä johtui vaihteiston yli-innokkaasta pyrkimyksestä vaihtaa pienemmälle kesken isompien mäkien kiipeämisen. Tämä vaihteiston ominaisuus, johon olen törmännyt tosin aikaisemminkin muutamien japanilaismerkkien kohdalla, oli siinä mielessä turha, että ilman päälle kytkettyä vakionopeussäädintä saman mäen kiipeäminen sujui autolta kakistelematta ilman vaihtoja.
Tavaratila tarjoaa perusmuodossaan 480 litraa tilaa. Lastausaukko voisi olla isompikin, mutta tila on muuten hyvin hyödynnettävissä. Tilaa voi myös laajentaa matkustamon puolelle, mutta matkustamon puolelle johtavan aukon muoto ei ole monikäytön kannalta paras mahdollinen.
Kokonaisuus on kuitenkin sen verran laadukas, että autoon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli hakee tämän luokan kulkuneuvoa itselleen. Erityisesti auton hinta on varsin puhutteleva.
Korealaisten keskinäisessä kisassa Epica antaa hieman tasoitusta siinä, että valmistaja myöntää sille kolmen vuoden / 100 000 kilometrin takuun. Vain etuliitettä ei tähän silti kannata panna eteen, onhan takuu noinkin vuoden pitempi kuin suurimmalla osalla Suomessa myytävistä autoista.