Pohjolakodin johtaja Kati Lehtola kuittaa eduskunnan oikeusasiamiehen koulukodin käytäntöjä selvittäneen raportin (Kaleva 26.8.) toteamalla: ”Ei mitään faktapohjaa, vaan perustuu vain nuorten kokemuksiin ja kertomuksiin.”
Käsityksemme mukaan nuorten omat kokemukset ja niitä koskevat kertomukset ovat nuorisotyötä tekeville tärkein tietolähde. Epäluottamus on huono lähtökohta. Asenne, jonka mukaan nuorten sanomisiin ei voi luottaa, ei ole koulukodeissa uusi: yli satavuotisen instituution johdosta on aika ajoin todettu, että nuoret liioittelevat ja panevat omiaan – ja saattavatpa jotkut heistä joskus niin tehdäkin.
Uutta ja harvinaista nyt tapahtuneessa on se, että maan ylin laillisuusvalvoja on ottanut nuorten ”pötypuheet” todesta ja niihin perustuen väittää, että Pohjolakodissa on lainvastaisia käytäntöjä.
Koulukodin johtajan ja oikeusasiamiehen käsitykset tapahtumista ovat niin ristiriitaisia, että asia olisi selvitettävä. Ja Pohjolakotihan ei ole ainut laitos, missä oikeusasiamies on toistuvasti todennut puutteita tai lainvastaisuuksia.
Oikeusasiamies kiinnittää erityistä huomiota rajoittamistoimenpiteiden käyttöön Pohjolakodisssa. Lastensuojelulaissa luetellut rajoittamistoimenpiteet ovat nuorten sijaishuollon hämärää aluetta. Niiden käyttö vaihtelee suuresti eri laitoksissa. Joissakin paikoissa rajoittamistoimenpiteisiin ei turvauduta juuri koskaan, toisissa taas lähes päivittäin. Tutkimustietoa asiasta ei juuri ole, mutta sitä selvästi tarvittaisiin. Millaisia rajoittamistilanteet ovat, miten toimenpiteet perustellaan, miten osalliset ne kokevat ja miten ne vaikuttavat kasvatusilmapiiriin?
Tiedot sijaishuollon laitoksista ja niiden valvonta ovat pirstoutuneet eri tahoille; aluehallintovirastolle, Valviralle, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, kunnille ja laitoksille itselleen. Systemaattista tutkimusta itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta ja laitosten kasvatuskäytännöistä ei ole.
Ainakin Oulun kaupunki aikoo tehdä valvontakäynnin Pohjolakotiin piakkoin (Kaleva 28.8.). Valvontavelvollisuuksiin havahtuminen on erinomainen asia, mutta valvonta ei ratkaise sijaishuollon ongelmia. Ratkaisu on toimintakulttuuri, jossa nuoria osataan ja halutaan kuunnella herkällä korvalla.
Lastensuojelun menneisyyttä selvitettiin hiljattain haastattelujen avulla ja vastaava olisi paikallaan myös tämän päivän lastensuojelulaitoksissa. Kokemustieto on erityistä, sillä se voi kertoa käsityksistä, merkityksistä ja tunteista, mutta myös siitä, mitä todella on tapahtunut. Lastensuojelulaitoksessa olevia nuoria, heidän läheisiään sekä laitosarjesta vastaavia työntekijöitä olisi säännöllisesti kuultava kyselyjen tai haastattelujen avulla. Tehtävä tulisi antaa koulukoti-insituutiosta riippumattomille tutkijoille.
Esitämme myös, että puhe vaikeahoitoisista nuorista lopetetaan. Joidenkin nuorten kohtaaminen ja työskentely heidän kanssaan on meille aikuisille tavallista vaikeampaa, toisin- tai molemminpuolinen epäluottamus ei ainakaan edistä asiaa.
Vesa Puuronen
sosiologian professori
Marjo Laitala
väitöskirjatutkija
Oulun yliopisto
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.