Varsin tasaisesti ja sopuisasti liittymisneuvotteluista selvinneet uudet jäsenmaat astuvat EU:n arkitodellisuuteen lauantaina. Vuosien valmistelujen tasaisuus muuttuu kilpailuksi elintilasta ja erityisesti rahasta. Sekä uusissa että vanhoissa jäsenmaissa sanotaan toiveiden ja mahdollisuuksien olevan korkealla, mutta samalla EU:n päätöksentekoa ja keskusteluja on loppusuoralla tiivistyvästi leimannut epävarmuus pakan liiallisesta hajoamisesta.
Kymmenestä laajentujasta ehätti Kypros ensimmäisenä jättämään jäsenhakemuksensa heinäkuussa 1990. Maa oli myös viimeinen, joka ennätti vielä nostaa vahvoja laineita EU:n sisällä vain muutamaa päivää ennen vapun suurta hetkeä.
Kitkerimmin tulijaa luonnehti laajentumiskomissaari Günther Verheugen, joka sanoi tuntevansa itsensä petetyksi, kun Kyproksen kreikkalaisosa äskettäin kaatoi saaren liittymisen yhtenäisenä.
Kaiken kaikkiaan laineet eivät ole suuremmin kastelleet liittymisprosessia. Alkuvaiheessa käytiin suurin vääntö siitä, päästetäänkö kaikki halukkaat kerralla sisään, vain jätetäänkö osa odottamaan seuraavaa ovenavausta.
Ratkaisut suuntasivat ensin pienempiin kertaryhmiin. Maaliskuussa 1998 avattiin neuvottelut kuuden maan kanssa. A-ryhmään nousivat Unkari, Puola, Viro, Slovenia, Tshekki ja Kypros. Jo saman vuoden lokakuussa EU:n komissio kuitenkin suositteli, että neuvotteluihin otetaan myös Slovakia, Latvia, Liettua, Malta, Romania ja Bulgaria.
Lähes tarkalleen neljä vuotta myöhemmin pakasta seuloutui kymmenen hakijaa, joiden kanssa neuvottelut viimeisteltiin vuoden 2002 loppuun mennessä. Koko ryhmästä odotuslistalle jäivät vain Romania ja Bulgaria, joille vuoro näillä näkymin koittaa vuonna 2007.
Kööpenhaminan
kriteerit pohjana
Neuvottelujakson jälkeinen lähentymisvalmistelu on ainakin komission mukaan sujunut lopulta varsin hyvin. Kööpenhaminan kriteerit vuodelta 1993 antavat selkeät raamit. Päällimmäisiksi asioiksi kriteereissä määritellään vakaa demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöjen suoja sekä toimiva talous.
Muutama viikko sitten komissio kertoi, että kaikki kymmenen maata ovat kyenneet niveltämään valtaosan lainsäädännöstään EU-sopivaksi. Aukot olivat enää pieniä, ja niiden nopeaa paikkaamista luvattiin seurata silmä tarkkana.
Kymmenikön tulo oli pitkään selvää, ja viime kuukausina keskustelujen painopiste siirrettiin jo selvästi asemien hakuun unionissa, jossa on 25 maata. Pelkistäen keskeiset teemat ovat olleet raha ja valta.
Puola ennätti joulukuussa osallistua EU:n perussopimuksen jumiuttamiseen. Yhdessä Espanjan kanssa se ilmoitti, ettei päätöksentekoon tarjottu äänimäärämalli tyydytä. Nyt tosin sopimuksen viimeistely on jälleen saatu vauhtiin.
Useat vanhat jäsenmaat ovat tarrautuneet rahaan. Vuoden alussa kuusi nettomaksajaa ilmoitti, että EU.n rahoitus kaudella 2007-2013 pitää jäädyttää nykytasolle. Toisessa ääripäässä on komissio, joka tarjoaa miltei suurinta sallittua menokasvua. Rahoilla on tarkoitus varmistaa nimenomaan laajentumisen sujuvuus. Kiistaa saatetaan hyvinkin veivata vielä Suomen puheenjohtajakaudella vuoden 2006 lopulla.
Uusien tulo on muutenkin näkynyt vahvasti päätöksenteossa. Sekä ministerineuvostot että parlamentti ovat kiireellä putsanneet päätöspöytiä. Hyvin usein syyksi on tunnustettu arvio, jonka mukaan useissa asioissa ratkaisut vaikeutuvat laajentumisen jälkeen.
Vanhin hakemus
on Turkilla
EU:n suurin kertakasvu näyttää olevan välivaihe. Bulgaria ja Romania tullevat sisään lähivuosina, ja neuvottelut on päätetty aloittaa myös Kroatian kanssa.
Loppuvuodesta ratkotaan jälleen Turkkia, joka jätti jäsenhakemuksensa jo huhtikuussa 1987. Pisimmälle arvioissa EU:n tulevasta koosta lienee mennyt European Policy Center -tutkimuslaitoksen johtaja Fraser Cameron, joka äskettäisellä Suomen vierailullaan laski, että unionissa on kaikkiaan 41 maata 20-30 vuoden kuluttua.